Hammer of the Scots

Hammer of the Scots

Julkaisija:    Columbia Games (2002)
Suunnittelija: Jerry Taylor ja Tom Dalgliesh

Pelaajamäärä:  2
Pelin pituus:  n. 2 h

Tähdet:        4/5

Braveheart

Hammer of the Scots kertoo samoista tapahtumista kuin Mel Gibsonin 
tähdittämä Braveheart. Braveheart kuvaa Skotlannin itsenäisyystaisteluja 
1200- ja 1300-lukujen taitteessa värikkäästi, mutta historiaa 
vääristäen. Hammer of the Scots on hieman totuudenmukaisempi tulkinta 
aiheesta. Elokuvan katsominen ei ole kuitenkaan paha idea tunnelman 
vangitsemiseksi.

Vuonna 1294 Englanti soti kuningas Edward I:n johdolla Ranskassa. 
Alistetut skotit katsoivat tilaisuutensa tulleen ja sota syttyi. 
Valitettavasti Ranskan kuningas Phillip ei pitänyt lupaustaan hyökätä 
Englantiin, jos Edward hyökkäisi Skotlantiin. Skottien kapina 
tukahdutettiin pian. Edward uskoi skottien kapinoinnin olevan ohi.

Väärin uskottu. William Wallace ("Braveheart") ja Andrew de Moray 
aloittivat kapinan. Rauha tuli vasta seitsemän vuoden päästä, kun Edward 
sai Wallacen ja Morayn kuriin. Sotiminen jatkui kuitenkin vuonna 1306 
Robert Brucen, Skotlannin kuninkaan ajauduttua sotaan John Comynin 
puolella olevien aatelisten ja Englannin kanssa.

Palikkapeliä

Hammer of the Scots kuuluu Columbia Gamesin palikkapeleihin. Niissä 
käytetään perinteisten pahvilätkien sijasta puupalikoita, joilla 
saavutetaan useita etuja. Palikat ovat miellyttäviä käyttää ja katsoa ja 
niitä voi pitää pystyssä siten, että joukkojen tarkka kokoonpano jää 
vastapuolelle epäselväksi.

Peli perustuu alueliikkumiselle. Skotlannin kattava kartta on jaettu 
maantieteellisesti mielekkäisiin alueisiin. Joukot liikkuvat alueelta 
toiselle. Vuoristo vaikeuttaa liikkumista, mutta muuten kartalla on 
vähänlaisesti maantieteellistä detaljia. Pelin mittakaava onkin varsin 
laaja. Palikat toimivat mukavasti. Peli näyttää hyvältä (karttaa 
lukuunottamatta; se on ohut ja ruma, mutta onneksi toimiva) ja 
houkuttelevalta. Palikat ovat myös käytännöllisiä.

Sodan vaiheet

Peli jakautuu vuosiin, joista jokainen jakautuu viiteen kierrokseen. 
Vuoden alussa kumpikin pelaaja saa viisi korttia. Valikoimissa on 
numeroita (yhdestä kolmeen) ja muutama erikoiskortti. Numerot ovat 
perusmateriaalia ja ne kertovat, kuinka monta toimintoa pelaaja saa 
vuorollaan tehdä. Erikoiskortin pelaaminen estää liikkumisen täysin. 
Yksi toiminto tarkoittaa sitä, että yhdellä alueella olevat yksiköt 
liikkuvat jonnekin muualle. Yksiköt voi kätevästi hajoittaa mielensä mukaan.

Taistelua ylämailla

Kun kumpikin osapuoli on liikkumisensa liikkunut, taistellaan, jos 
tilanne sitä vaatii. Jos samalla alueella on molempien pelaajien 
joukkoja, taistelu alkaa. Hyökkääjällä on kolme kierrosta aikaa murtaa 
puolustus, jonka jälkeen hyökkääjän on peräydyttävä, jos tulosta ei tule.

Taistelumekanismi on mainio. Yksiköillä on taisteluarvo, joka muodostuu 
kirjaimesta ja numerosta. Kirjain (A-C) kertoo yksikön "nopeuden", 
numero voimakkuuden. Lisäksi yksiköillä on vahvuus, joka kertoo, montako 
noppaa kyseinen yksikkö heittää taistelussa. Taisteleminen tapahtuu 
vuorotellen siten, että puolustajan A:t lyövät ensin, sitten hyökkääjän 
A:t, sitten puolustajan B:t, hyökkääjän B:t ja niin edelleen. Osumat 
vaikuttavat välittömästi joten nopeammat yksiköt ovat selvästi parempia. 
Kun yksikkö lyö, se heittää vahvuutensa verran noppia ja osumiseen 
tarvitaan yksikön voimakkuuden verran tai alle. Yksiköt ovat pääasiassa 
tasoa B2 tai C2. Kuningas Edward on B4, William Wallace A3.

Aateliset

Pelin ydintekijä ovat aateliset. Skottien aateliset olivat vauhdikkaita 
takinkääntäjiä ja oman parhaansa mukaisesti milloin Englannin, milloin 
Skotlannin puolella. Pelin tavoitteena on hallita aatelisia: 
hallitsemalla kaikkia voittaa pelin välittömästi. Aatelisten takki 
kääntyy, kun taistelussa tulee selkäsauna. Hävinnyt aatelinen vaihtaa 
välittömästi vastapuolen kannalle.

Aatelisten lisäksi Skotlannin riveissä taistelee jalkaväkeä, yksi surkea 
ritari ja sekalaisia apujoukkoja. Englannilla on enemmän ritareita, 
laadukasta jalkaväkeä, jousimiehiä ja muuta väkeä. Englannilla on 
varsinkin Braveheart-skenaarion alussa melkoinen määrällinen ja 
laadullinen ylivoima.

Talvi tulee

Ei se kuitenkaan niin helppoa ole. Englanti on suuresti riippuvainen 
olosuhteista. Aina vuoden vaihtuessa koittaa talvi, jolloin joukot 
palaavat kotiin. Aateliset palaavat kotialueilleen (ja vaihtavat puolta, 
jos kotona odottaa vihollinen!) ja Englanti joutuu vetämään jalkaväkeä 
lukuunottamatta joukkonsa pois Skotlannista. Jalkaväki on luonnollisesti 
huonointa taistelussa, mutta talvehtiminen on toisaalta hyvä etu. 
Pohjois-Skotlantiin on pitkä matka, varsinkin kun sen joutuu tekemään 
joka vuosi.

Englanti saa joka vuosi uusia joukkoja Englantiin (puolet 
reserveistään). Nämä joukot ovat täysikuntoisia (toisin kuin Skotlannin 
vähäiset vahvistukset, jotka tulevat peliin puolikuntoisina), mutta 
Englannissa. Englannin pelaaja huomaa pian olevansa korttien armoilla. 
Jos kortit ovat huonot, Englannissa olevat laatujoukot ovat 
tarpeettomia. Tilannetta voi onneksi helpottaa talvehtimalla Edwardilla 
Skotlannissa - olettaen tietysti, että Edward on ylipäätään saatavilla! 
Sotiminen Ranskassa vei nimittäin oman aikansa.

Epäsymmetrisyys on kaunista

Eri osapuolten onkin turvauduttava erilaisiin taktiikoihin. Skotit ovat 
vähemmän riippuvaisia korteista - pienet kortit voivat olla suorastaan 
hyvä asia - mutta vahvan armeijan kokoaminen vie aikaa. Wallace on kova 
soturi, mutta yksi mies ei vielä Englantia kaada. Pitääkin ymmärtää 
perääntyä taisteluista ajoissa ja suhtautua huonoonkin tilanteeseen 
rauhallisesti. Englannin taas tulee odottaa sopivaa hetkeä, kun kädessä 
on hyvät kortit ja Englannissa päteviä joukkoja ja sen jälkeen puskea 
niin pitkälle pohjoiseen kuin vain on mahdollista.

Tasapaino pelissä tuntuu olevan kohdallaan. Englanti lienee hieman 
voimakkaampi. Tilannetta voi tasapainottaa lisäsäännöin ja lähiaikoina 
toivottavasti ilmestyvä sääntöversio 2.0 tuo niitä lisää. Omalla 
kohdallani en ole kuitenkaan kokenut tasapainoa ongelmalliseksi. 
Englanti on voittanut kolme kertaa marginaalisen voiton, Skotlanti 
kerran ratkaisevan. Kaksi Englannin voitoista on saatu tasaisen pelin 
päätteeksi. Uskon, että molemmilla osapuolilla on varsin mainiot 
mahdollisuudet voittaa peli.

Yhteenveto

Hammer of the Scots on suosikkini, mitä sotapeleihin tulee. Sen 
vaikeustaso on varsin kohtuullinen; pelin pystyy jopa opettelemaan 
sääntökirjasta, vaikka siinä puutteensa onkin. Pituudeltaan peli on 
varsin mukavat pari tuntia, pisimmillään sellaiset kaksi ja puoli. Pelin 
ulkoasu on toimiva, jos ei kaunis. Teema on houkutteleva ja mekaniikka 
on useammassa pelissä testattu.

Suosittelen peliä kyllä kenelle tahansa, joka kaipaa helppotajuista ja 
hauskaa sotapeliä. Ainoana ongelmana on se, että Columbia Games ei enää 
myy pelejään kuin suoraan itse, joten peli täytyy tilata Yhdysvalloista. 
Se taas edellyttää luottokorttia ja tullien maksamista. Peli on 
mielestäni sen arvoinen.

-- 
Mikko Saari, http://www.melankolia.net/- "Saattaa olla että me olemme
  meitä kohdanneiden tapahtumien summa lisättynä perintötekijöidemme
  kiinteä momentti, emmekä tällöinkään ole itsellemme, toiselle ja sitä
  seuraavalle piste johon kohdistaa, vaan ainoastaan oletus." -K.P.


Poistuaksesi listalta, lähetä postia osoitteeseen:
[email protected]

 
Yahoo! Groups Links

<*> To visit your group on the web, go to:
     http://groups.yahoo.com/group/pelilista/

<*> To unsubscribe from this group, send an email to:
     [email protected]

<*> Your use of Yahoo! Groups is subject to:
     http://docs.yahoo.com/info/terms/