St. Petersburg
Mikko Saari <[email protected]> Mon, 26 Jul 2004 14:52:27 +0300
| Newsgroups | gmane.games.pelilista |
|---|---|
| Message-ID | <[email protected]> |
St. Petersburg Julkaisija: Rio Grande Games / Hans im Glück (2004) Suunnittelija: Michael Tummelhofer alias Bernd Brunnhofer Pelaajamäärä: 2-4 Pelin pituus: 45-60 min Tähdet: 5/5 Peli on ilmainen arvostelukappale. Pietarin rakentajat Pietari Suuri perusti Pietarin kaupungin vuonna 1703. Siitä tuli uudistuvan Venäjän pääkaupunki kun Pietari Suuri teki maasta eurooppalaisen sivistysvaltion. Sivistysvaltiolla täytyi myös olla näyttävä pääkaupunki. St. Petersburg asettaakin pelaajat Pietarin rakentajien asemaan, täyttämään kaupunkia näyttävillä rakennuksilla. St. Petersburgin teema on käytännössä köykäinen, mutta muuten mukava. Itäinen naapurimaamme esiintyy peleissä harvemmin, varsinkin Neuvostoliittoa edeltävällä ajalla. Pelin suunnittelijaan liittyy mielenkiintoinen anekdootti. Michael Tummelhofer on salanimi, joka kätkee taakseen kolme pelialan vaikuttajaa. Näistä pelin oikea suunnittelija on Hans im Glückin nokkamies Bernd Brunnhofer. Muut nimet ovat Rio Grande Gamesin Jay Tummelson ja hollantilaisen 999 Gamesin Michael Bruinsma. Pelin komponentit St. Petersburg on pääasiassa korttipeli. Pelilautaa käytetään vain pisteiden kirjaamiseen ja korttien alustana. Peliä myydään kuitenkin lautapelinä, ainakin laatikon koon mukaan. Hinta näyttäisi sentään olevan selvästi runsastavaraisempia pelejä halvempi. Pelin kortit ovat pieniä, samaa kokoluokkaa kuin Settlers of Catanin tai Ticket to Riden kortit. Ne ovat kuitenkin hyvin käytännöllisiä. Korttien (ja pelin yleensäkin) kuvitus on mielenkiintoista - huippukuvittaja Doris Matthäus on kuvittanut kortit melko yksinkertaisella, lähes naiivilla tyylillä. Lopputulos jakanee mielipiteitä, mutta minun mielestäni pelin ulkoasu on miellyttävä. Joka tapauksessa peli on ulkoisesti selkeä. Korttien tarkoitus käy hyvin ilmi, erityyppiset kortit on erotettu toisistaan voimakkailla väreillä. Laudan pisterata on hieman kapea, mutta toisaalta riittävän pitkä. Aloittajan osoittamiseen käytetyt kullanväriset puunappulat ovat varsin tyylikkäitä. Ainoa miinus ulkoasun suhteen tulee paperirahoista. Ne ovat epäkäytännöllisiä, koska pelissä on paljon rahan liikuttelua suuntaan jos toiseen. Paperirahan käsittely ei ole helpointa mahdollista. Rahat ovat kuitenkin tyylikkään näköisiä, se vähentää harmia huomattavasti. Sitten rakentamaan Pelin tarkoituksena on kerätä pisteitä hankkimalla pelin aikana työläisiä, rakennuksia ja aristokraatteja. Työläiset tuottavat joka vuoro rahaa, rakennukset pisteitä ja vähän rahaa ja aristokraatit rahaa ja pisteitäkin. Lisäksi aristokraateista saa lopussa bonuksen. Jokainen vuoro (joita on kuudesta ehkä kymmeneen) jakautuu neljään vaiheeseen. Vaiheen alussa lauta, johon mahtuu kahdeksan korttia täytetään korteilla - määrä riippuu siitä, paljonko tyhjää tilaa on, eli käytännössä siitä, miten edellisellä kierroksella on toimittu. Jokaista vaihetta vastaa pakka kortteja (työntekijät, rakennukset, aristokraatit ja vaihtokortit). Kun joku pakoista loppuu, peli loppuu vuoron jälkeen. Jokaisessa vaiheessa pelaajat voivat joko ostaa kortteja pöytään tai poimia niitä varastoon ja pelata aiemmin varastoon kerättyjä kortteja. Kun kukaan ei halua tai voi enää tehdä mitään, vaihe päättyy. Kolmessa ensimmäisessä vaiheessa (työläiset, rakennukset ja aristokraatit) pisteytetään kyseiset kortit. Muitakin kortteja saa ostaa ja pelata, mutta vain kyseisen vaiheen korteista saa tuottoa. Korttien ostaminen on yksinkertaista: kortin hintaa vastaava raha pankkiin ja kortti pöytään. Vain pöydässä olevista korteista saa tuloja. Korttien hintaan saa alennusta eri tavoin: edellisellä kierroksella peliin tulleet kortit ovat yhden ruplan halvempia, jo omistetut vastaavat kortit vähentävät hintaa yhdellä ruplalla kukin ja jotkut muutkin kortit tarjoavat alennuksia. Jos raha ei riitä, hyvän kortin voi aina napata talteen myöhempää käyttöä varten. Jokaisella pelaajalla voi olla korkeintaan kolmen kortin käsi, rajattomasta ei saa hamstrata. Eikä kannatakaan, sillä jokainen kädessä oleva kortti on viiden miinuspisteen arvoinen pelin lopussa. Kyse on vain siitä, että joskus hyvä kortti on pakko saada, mutta sitä ei ole varaa maksaa heti. Työläisissä on voima Työläisten hinta vaihtelee, mutta tehtävä on sama: kaikki tuottavat kolme ruplaa vuorossa. Niissä on paras tuotto kaikista pelin korteista. Työläisiä on myös saatavilla paljon, jolloin niistä saa helposti halpoja settejä. Parhaassa tapauksessa työläisen saa ostettua alle kolmella ruplalla, jolloin se tuottaa voittoa jo samalla kierroksella. Työläisten voimaa ei pidä aliarvioida. Rakennukset ovat kauniita Rakennusten päätavoite on tuottaa pisteitä. Mitä kalliimpi rakennus, sitä enemmän se tuottaa. Rahaa niistä ei saa, joten alkupelissä voi käydä huonosti, jos sijoittaa rahansa rakennuksiin. Pisteitä kyllä kertyy, mutta myöhemmin rakennuksiin enemmän sijoittavat rikkaat pelaajat kiilaavat kyllä ohi. Osa rakennuksista tuottaa mielenkiintoisia etuja, kuten esimerkiksi observatorio, joka tarjoaa joko yhden pisteen tai yhden pakasta nostettavan kortin kierroksessa. Rahaa pisteiksi muuttava baarikin on monesti hyödyllinen. Jalot aateliset Halvat aateliset tuottavat lähinnä rahaa, kalliimmaat myös pisteitä. Kuusi rahaa ja kolme pistettä kierroksessa tuottavat seremoniamestari on ylväs hankinta. Aristokraattien ylin merkitys on kuitenkin niiden pelin lopussa tuottamissa pisteissä. Pelaajat laskevat montako erilaista aristokraattia omistavat ja tästä joukosta saa sitten pisteitä ns. kolmiolukujen mukaan. Ensimmäinen aristokraatti tuottaa yhden pisteen, toinen kaksi, kolmas kolme ja niin edelleen. Esimerkiksi kahdeksas aristokraatti alkaa jo olemaan varsin arvokas hankinta! Nämä bonukset saa kuitenkin vain kerran ja suurien aristokraattilaumojen hankkimisessa on oma työnsä, joten kannattaa harkita huolella, mitä haluaa saavuttaa. Vaihtokortit Vaihtokortit ovat työläisiä, rakennuksia ja aristokraatteja, joilla on yksi yhteinen piirre: niitä ei voi pelata sellaisenaan, vaan ne korvaavat jonkun olemassaolevan kortin. Pelaaja maksaa erotuksen, heittää vanhan kortin pois ja saa yleensä ottaen paremman kortin tilalle. Vaihtokorttien työläiset tuottavat enemmän rahaa, pisteitä tai alennuksia, rakennukset taas tuottavat rahaa ja aristokraatit rahaa ja pisteitä - kaikki tavallisia kortteja paremmalla tehosuhteella. Vaihtokortit ovat näppäriä, mutta niissäkin on ongelmansa. Vaihtokorttivaiheen jälkeen ei saa mitään tuloja, joten silloin ei kannata tuhlata liikaa rahaa, muuten varat eivät riitä tuikitärkeiden työläisten ostamiseen. Vaihtokorttivaiheen jälkeen pelaajat siirtävät saatavilla olevat kortit laudan alariville alennusosastolle ja poistavat alarivillä mahdollisesti olleet kortit. Korttien kierto on näin väistämätöntä ja mahdollisesti hyödylliset kortit on pakko napata talteen jossain vaiheessa ennen kuin ne häviävät iäksi. Jatkuva rahapula St. Petersburg on jatkuvan rahapulan peli. Pelaajille ei ole oikein koskaan tarpeeksi rahaa ostaa kaikkea kiinnostavaa. Käteenkään ei voi varastoida tavaraa loputtomasti. Toisaalta jos kaiken huomion kiinnittää talouteen, voi olla varma, ettei pisteitä kerry tarpeeksi. Se, milloin rahankeruusta pitäisi siirtyä pisteiden hamstraamiseen on pelin ratkaisevimpia valintoja, eikä siihen tai rakennusten ja aristokraattien väliseen tasapainoon ole mitään selkeää vastausta. Koska aloittajalla on paljonkin merkitystä, kiertää pelaajilla joukko aloitusmerkkejä. Nelinpelissä jokainen saa aloittaa joka vuoro yhden vaiheen. Koko vuoron kierrettyä merkkejä siirretään eteenpäin. Tästä syystä on hyvä tarkkailla paljonko uusia kortteja tulee. Jos on itse jossain vaiheessa viimeisenä ja näyttäisi siltä, että pöydässä on tilaa vain kolmelle kortille kun edellinen vaihe on loppumassa, kannattaa miettiä nostaako yhden kortin vain siksi, että pöytään tulisi tilaa vielä neljännelle kortille. Toisaalta vaiheen aloittaja ei välttämättä halua, että uusia kortteja tulee monta. Kumuloituva rahantulo St. Petersburg on tarkka peli. Ohjekirjassa neuvotaan että ensimmäisellä kierroksella kaikkien tulisi ostaa kaksi työläistä. Neuvo ei ole turha, sillä jos sitä ei noudata ja joku pelaajista saa ostaa useamman työläisen, tämä pelaaja on käytännössä varma voittaja. Sellainen on kumuloituvan rahantulon voima. Tästä syystä peli on varsin julma virheitä kohtaan, joskin ensimmäinen kierros on hieman poikkeustapaus. Aivan noin jyrkkä peli ei yleensä ole. Joskus voittaja on kuitenkin helppo nähdä jo noin puolessa välissä peliä. Tästä pääsemmekin siihen, minkä jotkut kokevat pelin viaksi, toiset vahvuudeksi. Pelissä on hyvin vähän pelaajien välistä vuorovaikutusta. Pelaajat keräävät korttinsa yhteisestä korttivarannosta, joten jokainen poimittu kortti on pois muilta pelaajilta. On hyvä seurata mitä muut tekevät ja säätää omaa peliään sen mukaan. Kortteja valitessa voi joskus pohtia, mitä muut haluavat ja kerätä sitä (lähinnä aristokraattien kohdalla), mutta St. Petersburg on vahvasti yksinpeliä. Tässä on minun mielestäni hyvätkin puolensa. Itse koen mahdollisuuden turmella toisten peliä hyvin negatiivisena. Minkäänlaista beat-the-leader -asetelmaa ei pääse tässä pelissä muodostumaan, koska johtajalle ei voi tehdä mitään. Se on hyvä. Paras pelaaja voittaa, ei se, joka oli kakkosena, kun johdossa ollutta pelaajaa käytiin pieksemään porukalla. Tuurillakin on tietysti osansa, kun korttien kanssa pelataan. Koskaan ei tiedä, mitä kortteja saa ja mitä muut ottavat - enemmän kuin varsinaista tuuria, pelissä on muiden pelaajien odottamattomuudesta seuraavaa kaaosta. Siltä ei voi tietenkään moninpeleissä välttyä. Pietari on kaunis kaupunki Omalla kohdallani voin todeta, että St. Petersburg on juuri minun makuuni sopiva peli. Tiukka rahankäyttö luo paljon vaikeita valintoja ja rahan ja pisteiden välinen tasapainottelu on jännittävää puuhaa. Vuorovaikutusta ei ole, mutta eipä ole turhaa neuvottelemista, jänkkäämistä ja epäreilua kiusantekoakaan. Peli on kaiken huipuksi vielä sopivan lyhyt - alle tunti - joten kynnys pelata peliä on huomattavasti pienempi. Age of Steam olisi esimerkiksi täyden kympin peli, jos vain olisi noin tunnin lyhyempi - St. Petersburg on sekä lyhyt että hyvä. -- Mikko Saari, http://www.melankolia.net/ - "There's more to life than books, you know, but not much more." --The Smiths: "Handsome Devil" "It's always better on holiday, so much better on holiday, that's why we only work when we need the money." --Franz Ferdinand: "Jacqueline" ------------------------ Yahoo! Groups Sponsor --------------------~--> Yahoo! Domains - Claim yours for only $14.70 http://us.click.yahoo.com/Z1wmxD/DREIAA/yQLSAA/grQolB/TM --------------------------------------------------------------------~-> Poistuaksesi listalta, lähetä postia osoitteeseen: [email protected] Yahoo! Groups Links <*> To visit your group on the web, go to: http://groups.yahoo.com/group/pelilista/ <*> To unsubscribe from this group, send an email to: [email protected] <*> Your use of Yahoo! Groups is subject to: http://docs.yahoo.com/info/terms/