Essen raportti, Osa 1

Tämänvuotisen Essenin reissun järjestämisessä oli omat hauskuutensa. 
Alunperin minä en ollut lähdössä ollenkaan, mutta Phil vakuutti minut 
halpojen VBirdin lentolippujen avulla. No, me ostimme lentoliput 
kuullaksemme paria viikkoa ennen Essenin messuja, että yritys meni 
selvitystilaan ja lennot loppu. Äkkiä hommaamaan uusia lippuja. 
Katselimme netistä sopivia ja löysimme Lufthansalta kohtuuhintaiset. 
Siispä niitä ostamaan. Olin ehkä viitisen minuuttia Philiä hitaampi, 
jonka seurauksena oli se, että en saanut lippua lopullisesti 
varmistettua, vaan se päätyi outoon virheilmoitukseen. Refreshaus ja 
lipun hinta oli yhtäkkiä nousahtanut yli tuhanteen euroon. Eli 
sellainen yhtäkkinen 700 euron nousu. Jep jep, kivaa. Ei ehkä tuohon 
hintaan kumminkaan. Löysin kuitenkin kohtuuhintaiset liput toisaalta 
ja kun vielä menomatka sattui olemaan samalta lennolta, niin loppujen 
lopuksi homma päättyi siltä osin onnellisesti. Nähtävästi rahatkin 
saa vielä takaisin VBirdin lipuista, joten siinä mielessä loppu hyvin.

Essen päivä -1
Starttasimme matkaan keskiviikkoiltana. Lento meni hyvin ja tarjoilu 
oli suorastaan erinomaista. Reissun suurin menoerä oli tietysti 
varattu peliostoksille, joten pyrimme säästämään kaikessa muussa. 
Siispä ei mitään takseja, vaan julkisilla kulkuneuvoilla Dusseldorfin 
lentokentältä kohti hotelliamme Gelsenkirchenissä. Vaihdot sujuivat 
lähes täydellisesti eikä odotusaikaa jäänyt juuri laisinkaan. Jopa 
niin sujuvasti, että meille ei jäänyt aikaa ostella lippua. Tietysti 
viimeisessä junassa oli lipuntarkastaja. Me olimme tyhmiä turisteja 
ja konnari oli aika lungi, joten eipä siitä sen kummempaa. Kyseli 
vain, että mistä olemme. Hotelli oli aseman vieressä ja helppo 
löytää. Joskus puolenyön aikaan pääsimme nukkumaan kohti seuraavan 
päivän messuja. Oli muuten miellyttävän halpa ja ihan tarpeeksi hyvä 
hotelli tarpeisiimme. Huonona puolena oli tietysti se, että 
Gelsenkirchenistä kesti ehkä sellaiset 20-30 minuuttia päästä 
messualueelle. 

Essen päivä 1

Heräsin suurinpiirtein tuntia ennen kahdeksaa, jolloin asetimme 
herätyksen, enkä saanut enää unta. Selvää turnausjännitystä oli siis 
havaittavissa. Hillitön tankkaus aamupalalla ja vauhdilla kohti 
messuareenaa. Olimme aika ajoissa, joten meidän ei tarvinnut 
juurikaan jonottaa, vaan pääsimme lähes suorilta sisään. Takki 
narikkaan ja pelaamaan. Kosmoksen areena (ja se on sentään yksi 
messujen suurimpia) oli kuitenkin ehtinyt täyttyä jo tässä ajassa, 
joten jatkoimme eteenpäin Amigon putiikille, joka oli viime vuonna 
paras ja niin tänäkin vuonna. Hyökkäsimme ensimmäisenä pelaamaan 
Pompejia. 

Pompeji

Pelissä on ensin ihan näppärän mekaniikan avustuksella pistää porukka 
sisään Pompejin kylään. Jossakin vaiheessa Vesuvius alkaa 
purkautumaan ja laava virtaamaan. Nyt ukkoja pitää yrittää saada pois 
kylästä ennen kuin laava sulkee poistumistiet. Peli on aika näppärä, 
mutta hyvin kevyt. Ensimmäinen vaihe on aika tylsä, mutta toisessa on 
jo vähän enemmän jännitystä. Joka tapauksessa peli on kuitenkin aika 
kevyt, mutta ihan kiva perhepeli. Philistä peli oli ihan typerä ja 
ymmärrän hyvin tämänkin näkökannan.

Tässä vaiheessa vaihdoimme käytävän toiselle puolen Zochin 
putiikkiin, jossa oli vapaana Gulo Gulo. Patsastelimme hetken pelin 
vieressä tyhmänä ja hetken päästä vieressä olikin mies kysymässä, 
että josko tarvimme apua. Ja mehän tarvitsimme.

Gulo Gulo

Ja kuvitus antaa ymmärtää, että kyse on enemmän lapsille suunnatusta 
pelistä. Tarkoitus on ensin katsella, että minne laatalle haluaa 
mennä ja sen jälkeen kaivella kulhosta oikean väristä puukuulaa. 
Mikäli kulhoon asetettu keppi kaatuu, ei muuta kuin mars taaksepäin. 
Ensimmäisenä maalissa ollut on tietysti voittaja. Sympaattinen ja 
mukava peli, jonka voisi kyllä itsellekin jossain vaiheessa hankkia. 
Tässä on vielä se hyvä puoli, että lapset ja ehkä naisetkin 
näppäräsormisempina saavat helpommin nostettua oikeanlaiset kuulat. 
Phil piti myös pelistä.

Niagara

Kun kerran meillä oli hyvä selittäjä varattuna ja Niagara vapautui, 
niin vaihdoimme peliä lennossa ja yritimme tätä uutuutta. Peli on 
tosi hienon näköinen ja urassa kulkevat muovikiekot mallaavat 
hienosti jokea. Tarkoitus on meloa kanooteilla joessa ja noukkia 
jalokivia ja tuoda ne takaisin kotiin. Joki virtaa vaihtelevalla 
nopeudella riippuen siitä, että onko kuiva vai sateinen ilma. Mikäli 
sattuu tippumaan Niagaran putoukseen, niin kanootin voi lunastaa 
takaisin yhdellä jalokivellä. Peli on helppo ja aika suoraviivainen, 
mutta pirskatin hauska ja tunnelmallinen pelattava. Ehdottomasti 
perhepeli paikallaan. Phil osti tämän itselleen ja oli kovasti 
innoissaan pelistä. 

Mies tuntui lyttäävään kaikki vähänkään tiukemmat pelit ja piti 
eniten messujen keveimmistä lähes lastenpeleistä, joten loppupuolella 
ehdottelin, että miehen kannattaisi enemmän seurata Kinderspiel des 
Jahresia ja viettää aikaansa Haban putiikilla

Jatkoimme matkaa eteenpäin ja yritimme bongata vapaita pöytiä. 
Tapahtuma on koko neljän päivän ajan yhtä suurta tungosta ja vapaita 
paikkoja on aika vaikea löytää vähänkään suositummasta pelistä. 
Mikäli jossain on vapaa pöytä, niin siihen kannattaa hyökätä heti. 
Eaglen ständillä näimme vapaan pöydän Bootleggersin kohdalla, joten 
sinnepä kävi tie.

Bootleggers

Eaglen kaverit panostivat selvästi ennakkomainontaan ja yrittivät 
hypettää tämän jo etukäteen lävitse. Olin hieman varautunut peliä 
kohtaan, mutta silti kiinnnostunut yrittämään. Testipelistä teki 
hauskemman se, että mukana oli yksi pelin suunnittelijoista 
(käsittääkseni Don Beyer). Pelissähän oli tarkoitus rahdata 
mahdollisimman paljon viinaa markkinoille ja saada sitä myöten eniten 
rahaa. Tätä varten piti saada lisää tuotantoa ja vaikutusvaltaa eri 
baareissa. Temaattisesti peli on jenkkipelien tyyliin vahva ja siltä 
osin se oli toimiva. Selvästikin pelissä oli europelien tyylisiä 
mekaniikkoja, mutta loppujen lopuksi kaikki riippui nopista. Tai jos 
onnistui saamaan hallintaansa pelin arvokkaimman saluunan, niin siitä 
tuleva rahavirta oli niin hillitön, että huonompikin noppatuuri 
varmisti voiton. Sain alussa ison johdon hyvän noppatuurin johdosta, 
mutta puolivälissä Don sai ison saluunan hallintaansa ja voitti pelin 
aika suvereenisti. Kieltämättä kävi hieman sääliksi pelin suhteen. 
Suunnittelija oli selvästi valtavan innostunut pelistään ja erittäin 
tyytyväinen, kun se oli markkinoilla. He olivat kuulemma testanneet 
peliä valtavia määriä, mutta se oli myös heidän ensimmäisensä. Siitä 
selvästi kuulsi tämä lävitse, sillä se oli osin kömpelö ja liian 
monissa asioissa tukeuduttiin noppiin. Tämä jos mikä olisi kaivannut 
tiukkaa editorin kättä, joka olisi pakottanut suunnittelijat 
miettimään toimivampia ratkaisuja. Peli oli kuitenkin temaattisesti 
vahva ja ihan toimivakin. Eli jos noppailu ei haittaa ja 
kyseisenlainen pelailu hienoilla komponenteilla kiinnostaa, niin 
silloin tätä voi harkitakin.

Tässä vaiheessa suuntasimme Mall Worldin pariin, jonne olimme 
buukanneet ajan etukäteen. Olimme saaneet pöydän täytteeksi pari 
oikein mukavaa ruotsalaista kaveria, joiden kanssa keskustelimme 
messujen edetessä useampaan otteeseen uudestaankin sekä Games 
Magazineen kirjoittavan tyypin.

Mall World

Heti alussa selvisi, että kyseessä on hankalampi peli. Periaatteessa 
siinä ei ollut niin hirveän paljon tekemistä, mutta siinä oli niin 
paljon uusia mekaniikkoja, että selittäminen kesti oman aikansa. 
Lisäksi pelin suunnittelija Andrea Meyer selvitti vain alussa 
tarvittavan tiedon ja loput pelin kuluessa. Tämä oli periaatteessa 
ihan ok, mutta naista ei meinannut saada millään kiinni, kun olisi 
pitänyt saada ongelma ratkaistuksi. Mutta hyvin hän kuitenkin pelin 
selosti. Pelissä on tarkoitus asettaa putiikkeja laudalle ja saada 
niiden avulla pisteitä pelaamalla sopivia pisteytyskortteja. Phil 
valitti, että teema on aika päälleliimattu ja kieltämättä se sitä on. 
Teema ei kuitenkaan häirinnyt minua ja lauta oli oikein nätin 
näköinen. Itse pelin moottorihan oli kyllä viritetty viimeisen päälle 
ja siinä oli ihan uudenlaisia systeemejä, mitkä aiheuttivat sen, että 
oikeaa taktiikkaa oli varsin vaikea hahmottaa alussa. Erityisesti 
huutokauppausmekaniikka oli ihan helkutin kiero ja todella siististi 
tehty. Sen saattoi joko kiertää kokonaan pelaamalla vain yksi kauppa 
laudalle, jolloin joutui maksamaan itse rahastoon. Jos kuitenkin 
kauppasi kahta rakennusta, niin eniten huutanut joutui maksamaan 
rahastoon ja itse saattoi rakentaa jäljelle jääneen. Jos kuitenkin 
pisti kolme rakennusta myyntiin, niin ensimmäisestä sai  rahat itse, 
toisesta meni rahastoon ja kolmannen sai itse. Mutta mikäli kukaan ei 
tarjonnut mitään (mikä tapahtui aina välissä), niin itse sai rakentaa 
useamman rakennuksen. Niinpä kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen 
viimeisenä ollut kaveri onnistui nousemaan voittoon jo mun selvältä 
näyttäneestä kärkisijasta huolimatta, kun pääsi pelaamaan kolme 
laattaa ilmaiseksi laudalle. Tämä oli ihan katastrofaalinen virhe 
niin minulta kuin muiltakin. Sen pystyi näkemään ja olisin yhdellä 
rahalla eli pisteellä pystynyt helposti välttämään 25 pisteen 
menemisen Games Magazinen tyypille. Phil ei oikein pitänyt pelistä, 
mutta minä tykkäsin siitä. Se toimii ihan helkutin hyvin, on sopivan 
raskas ja rassaava ja ennenkaikkea sä haluat tehdä enemmän, mutta et 
kertakaikkiaan ehdi. Pelin tärkein elementti on ehdottomasti ajoitus.

Tässä vaiheessa vaeltelimme ympäriinsä, söimme ja katselimme 
tarjouksia, joten pelaaminen jäi vähemmälle. Jonkin turnauksen 
jäljiltä oli kuitenkin vapaita Einfach Genialin lautoja. Uhkaamalla, 
pakottomalla ja maanittelemalla onnistuin saamaan Philin laudan 
ääreen. 

Einfach Genial

Selittäjäksi saimme lähes täysin englantia osaamattoman kaverin, joka 
myös pelasi kanssamme. Nähtävästi kyseessä oli turnausjärjestäjä, 
joka nyt sattui hyvää hyvyyttään opettamaan pelin kahdelle 
innokkaalle kokeilijalle. Onneksi tiesin pelin suurinpiirtein ja 
loppu selvisi huonommallakin kommunikaatiolla. Pelasimme tosi 
nopeasti pelin kestäessä ehkä alle kymmenisen minuuttia 
kaikenkaikkiaan. Ja pakkohan siitä on sanoa, että onhan se hieno 
peli. En pidä normaalisti abstrakteista, mutta tästä on vaikea olla 
pitämättä. Laattojen nostaminen pussista tuo sopivasti erilaisuutta 
ja peli itsessään on aivan valtavan simppeli, mutta silti kiehtovan 
haastava. Eipä tästä voi muuta sanoa kuin, että todella hieno peli ja 
ennenkaikkea pirun hauska pelattava varsinkin abstraktiksi. Niin 
hieno, että se pääsi kokoelmaani. Mikäli Knizia olisi tyypilliseen 
tapaan ympännyt peliin jonkin teeman, niin väittäisinpä, että tämä 
peli olisi saanut vielä enemmän vellontaa aikaiseksi. Ehdottomasti 
Knizian helmiä.

Näköjään loppupäivä meni vanhan kertaamiseksi ja abstraktailuksi, kun 
seuraavana oli vuorossa Dvonn. 

Dvonn

Peli on pirskatin yksinkertainen. Tarkoitus on saada oman värinen 
rinkula pinon päällimmäiseksi. Pino liikkuu aina niin paljon kuin 
siinä on rinkuloita eli kahden pino kaksi askelta ja niin edelleen. 
Ympäröityä rinkulaa ei saa liikuttaa ja lisäksi yhteys pelin kolmeen 
punaiseen nappulaan täytyy säilyä. Jos näin ei käy, niin eriytyneet 
poistetaan pelistä. Kun mitään ei pysty enää liikuttamaan, niin peli 
päättyy ja lasketaan pisteet. Pelasimme hieman väärin, kun erehdyimme 
pariin kertaan pelaamaan piiritettyä nappia, mutta se ei haitannut 
pahastikaan. Peli oli kaikinpuolin tyylikäs, hyvän tuntoinen ja 
todella toimiva abstrakti. Ehdottomasti tämä on paras pelaamistani 
Gipf-sarjan peleistä (Gipf ja Yinsh ovat vielä kokeilematta). 

Kris Burm oli usein putiikilla ja täytyy sanoa, että mies on aika 
vaikuttava ilmestys. Kannattaa käydä jututtamassa, jos törmäileepi.

Ensimmäinen messupäivä oli messupelaamisen osalta täten pulkassa. 
Koska tarkoitukseni oli lähettää paketti itselleni Suomeen, niin 
ostin heti kärkeen ison kasan pelejä. Kasan kuninkaana oli 
ehdottomasti Roads and Boats, jonka pistin jo Suomessa listan 
kärkeen. Heikko mieli oli vielä messualueellakin epäröidä tiukan 75 
euron hintalapun ja  suorastaan megalomaanisen ison boksin edessä. 
Pelin lähes 1300 komponenttia ( 
http://www.boardgamegeek.com/image/28278 ) , valtava kulttimaine ja 
erittäin kiinnostava mekaniikka saivat kuitenkin luopumaan rahoista. 
Siellä hinta tuntuu vieläkin isommalta kun isot boksit maksavat 
normaalisti 15-22 euroa, 30 euroa on jo tosi kova hinta ja ainoastaan 
isot, harvinaisuudet tai muutamat muut maksavat yli 40 euroa. 
Jotenkin siellä kiertäessä tulee todella pihiksi ja yli 30 euroa 
maksava peli pitää olla todella erikoinen, että siihen viitsii 
investoida. Toiseksi kallein peli mullakin oli Keythedral, josta 
maksoin 29.50. Tuokin kirpaisi, kun viimeisenä päivänä sen olisi 
saanut 25 eurolla.

Keräänpä tähän vähän listaa löytämistäni parhaista alennuksista. 
Eiszeit, Morgenland, capitol, Giganten, Formula De Mini ja aika moni 
muukin iso boksi 10 euroa. Paras tarjous oli kuitenkin Evergreen 3 
eurolla. Kun vielä moni noista on ihan hyvä peli, niin johan noita 
viitsi ostella. Päivän loputtua mulla kassit painoivat niin paljon, 
että aina parinkymmenen metrin jälkeen piti laskea ne alas ja 
lepuuttaa käsiä. Ostin tapahtumaa varten Ikeakassin ja se toimi kuin 
rasvattu. 

Illalla pelasimme vielä matsin Jamboa, joka löytyi englanninkielisenä 
Rio Granden putiikista. Peli oli ilmeisen suosittu, sillä mukana 
ollut painos myytiin loppuun jo toisena päivänä. Emme tosin saaneet 
pelattua peliä loppuun, sillä Phil oli niin naatti, että simahti jo 
puolessa välissä peliä.

Jambo

Pelin säännöt ovat hyvin yksinkertaiset ja mahtuvat oikeastaan 
kahdelle pienelle sivulle. Opettelin ne pikaisesti ja kerroin 
Philille. Tätä peliä ei muuten kannata ostaa saksapainoksena, sillä 
korteissa on törkeästi tekstiä ja ne kaikki ovat tärkeitä toisin kuin 
esim. Candamirissa. Peli on käytännössä yhtä kaupankäyntiä. Ostat 
tavaroita ja myyt tavaroita. Sulla on tilaa rajallisesti ja aina 
täytyy ostaa ja myydä koko lössi, joten pitää luonnollisesti 
kannattaa vähän katsoa, että mitä ostaa ja myy. Lisäksi siinä on 
lukuisa määrä erikoiskortteja, joilla pystyy tekemään vaikka mitä. 
Joillakin pystyy tekemään jäynää toiselle, mutta pääosin peli on aika 
rauhallista kaupankäyntiä pankin kanssa. Eli pelaajat eivät kauppaa 
toisilleen. Emme tosiaan ehtineet pelata peliä loppuun, mutta mun 
listoillani se vaikutti selvästi olevan Kosmoksen sarjan 
parhaimmistoa. Kaupankäynnistä pitäville peliä ei voi olla 
suosittelematta. Pitääpi kuitenkin päästä pelaamaan enemmän ennen 
kuin voi sanoa enemmän.

Tämän jälkeen ohjelmassa oli lähinnä yleistä höpinää, boksien ja 
komponenttien kuolaamista ja runsaasti valokuvaamista. On se niin 
hienoa, kun hotellihuone on vääränänsä tuoreita lautapelejä. Ja 
suurin ongelma on, että mistä pelistä repisi seuraavana muovikelmun 
pois.

Seuraavassa osassa perjantain seikkailuista. 
 







------------------------ Yahoo! Groups Sponsor --------------------~--> 
$9.95 domain names from Yahoo!. Register anything.
http://us.click.yahoo.com/J8kdrA/y20IAA/yQLSAA/grQolB/TM
--------------------------------------------------------------------~-> 

Poistuaksesi listalta, lähetä postia osoitteeseen:
[email protected]

 
Yahoo! Groups Links

<*> To visit your group on the web, go to:
    http://groups.yahoo.com/group/pelilista/

<*> To unsubscribe from this group, send an email to:
    [email protected]

<*> Your use of Yahoo! Groups is subject to:
    http://docs.yahoo.com/info/terms/