Essen raportti, osa 2

Essen päivä 2 - Perjantai

Tänä yönä hoksasin, että Phil kuorsaa välissä lähes infernaalisella 
volyymillä. Tämä ei kuitenkaan haitannut pahasti, koska itsekin olin 
niin väsynyt, että nukahdin pian. Herääminen seuraavaan päivään oli 
yhtä aikaisessa kuin edellisenäkin päivänä. Ei sitä vain osannut 
aamulla nukkua, vaikka tavallisesti se ei ole mulle suurikaan ongelma.

Pakkasin pelit pahvilaatikkoon, jonka olin saanut edellisenä päivänä 
messuilta. Huomasin että Roads and Boats ei mahtunut yhteen boksiin 
enkä jaksanut alkaa massiiviseen teippausoperaatioon ja tehdä yhtä 
isompaa pakettia kahdesta pienemmästä. Siispä pakkailin ne, mitä sain 
mahtumaan ja jätin loput kantoon. Myös massiivisen tiet ja laivan. 
Posti oli mukavasti hotellin takana, joten kantomatkaa ei ollut 
pitkälti. Hinta oli vähän kovempi kuin ajattelin: 20 euroa 8.6 kilon 
paketista oli kohtuullisen paljon. 

Tällä välin Phil yritti nostaa rahaa luottokortillaan. 
Pankkiautomaatilla ei onnistanut ja pankeissa eivät suostuneet 
antamaan käteistä pankkikorttia vastaan. Messuilla käteinen on se, 
jonka kanssa eletään. Luottokortilla saattaa saada jotain jostakin, 
mutta käytännössä sulla pitää olla matkassa nippu käteistä. 
Yleensäkin luottokorttien kattavuus on Saksassa Suomeen verrattuna 
aika heikoissa kantimissa.

Viimein olimme kuitenkin messualueella ehkä parisenkymmentä minuuttia 
myöhässä aloituksesta, mikä tiesi aina sitä, että aloitusetu on 
menetetty. Siispä vaelsimme Amigon putiikille, josta löytyi lähes 
aina tilaa ainakin johonkin peliin. Tanz der Hornochseniin ei ollut 
paikkoja, mutta Geschenkt pöytiä oli vapaana. Siispä istumaan pöytään 
odottavan näköisenä, jotta joku tulisi kertomaan säännöt.

Geschenkt

Kyseessä on valtavan yksinkertainen korttipeli. Korttipakassa on noin 
35 korttia numeroituna ja jokainen kortti on numeronsa verran 
miinusta. Lisäksi kukin saa 11 merkkiä. Pakasta aukaistaan kortti. 
Nyt vuorossa oleva pelaaja ottaa kortin tai pistää sen päälle merkin, 
jolloin vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle, jolla on samat optiot. 
Jossakin vaiheessa joku ottaa kortin ja sen mukana tulleet merkit 
itselleen. Jokainen merkki on yksi pluspiste eli ne tavallaan 
neutraloivat kortin huonoutta. Pelissä on vielä sellainen kiva 
yksityiskohta, että peräkkäisistä korteista lasketaan vain pienin. 
Pidin pelistä välittömästi ja hommasin niitä kasan kotiin lahjaksi 
jaettavaksi. Pelin nimikin on muuten Given as a gift enklanniksi. Ei 
voi muuta sanoa, kuin että kertakaikkisen nerokkaan yksinkertainen, 
mutta silti haastava korttipeli. Pelasimme peliä hollantilaisparin 
kanssa, joiden englanti oli aika heikon oloista. Nainen ei ymmärtänyt 
peliä ensin kunnolla ja pelasi sitä totaalisen väärin häviten 
luonnollisesti. Toisessa ja kolmannessa pelissä kaikki ymmärsivät 
pelin idean, mutta silti käytännössä kaikki  pelasivat sitä huonosti. 
Siispä ei niin yllättäen voitin kolme peliä putkeen. 

Jatkoimme seuraavaksi keveillä peleillä ja yritimme katsoa vapaata 
Piranha Pedro-pöytää. Olimme jo menossa pelaamaan lattialle, kun 
huomasimme vapautuvan pöydän. Siispä sitä kohti. Valitettavasti muu 
yhteisö ehti vallata sen ensin. He kuitenkin halusivat pelata samaa 
peliä ja kun heitä oli vain kolme, niin päätimme muodostaa yhden 
pelin. 

Piranha Pedro

Pelissä on meren keskellä saari ja ympäröivässä meressä muutama 
piraija. Pelissä oli tarkoitus välttää tippumasta mereen tai 
törmäämästä piraijoihin. Mereen tippumisen pystyi välttämään joko 
astelemalla kuivalla maalla, aikaisemmin asetetuilla kivillä tai 
laittamalla itse kiviä. Kaikki pelasivat liikkumiskorttinsa 
samanaikaisesti, mutta liikkuminen suoritettiin järjestyksessä. 
Viimeisimpinä vuorossa oleville oli luonnollisesti aika epäselvää, 
että missä Pedro majailee oman vuoron tullen ja näin ollen kortin 
joutui pelaamaan aika perstuntumalta. Liikkumiskorteissa oli se kiva 
piirre, että riskialtis kortti takasi enemmän kiviä 
jatkokierroksille, kuin pienemmän riskin kortti. Eli jos pelasi 
pienellä riskillä nyt, niin seuraavalla kierroksella oli vähemmän 
kiviä käytössä. Peli on varsin kaoottinen ja tuuripainotteinen, mutta 
sitä oli myös hauska pelata ja se oli varsin nopea. Tosin pelin 
nopeus riippuu hyvin paljon siitä, minne Pedro sattuu harhailemaan. 
Pelissä ei ole voittajaa vaan ainoastaan häviäjä. Kaksi kertaa veteen 
tiputtuaan häviää pelin.   
Tämän jälkeen lähdimme katsomaan, että josko saamme Kablamossa 
pelivuoron. Ja tällä kertaa jopa oli jopa vapaa pöytä odottamassa 
juuri meitä. Emme ehtineet kunnolla istahtaa pöytään, kun 
suunnittelija Jesper Moberg tuli kysäisemään, että josko olemme 
kiinnostuneita pelaamaan peliä.

Kablamo

Peli on lautapelien venäläinen ruletti. Jokaisella on revolveri ja 
siinä on kuusi luotia. Osassa luodeista on Kablamo, joka tappaa heti, 
osassa Click eli huti ja loput ovat erikoisluoteja. Erikoisluodeilla 
pystyy muuttamaan perussysteemiä. Tavallisesti käännät revolveria, 
laukaiset, otat uuden luodin käteen ja valitset siellä olevista uuden 
tilalle. Erikoisluodeilla pystyi käytänössä muuttamaan mitä tahansa, 
kuten esimerkiksi pelaajan pelilautoja. Käytännössä muutoksia oli 
valtavan paljon, joten hyvä jos pystyit edes hahmottamaan, että missä 
omat kablamot olivat puhumattakaan muusta. Ensimmäisen pelin 
ongelmana oli, että erikoisluodit olivat välissä vähän hämäriä ja 
jouduimme koko ajan kysymään pelin suunnittelijalta neuvoa. Hän kyllä 
pelasi mukana, joka helpotti osaltaan peliä. Pelin idea on hieno, 
mutta se on aika huikean kaoottinen. Siinä vaiheessa kun kaikki 
osaavat erikoisluodit ja pelin saa pelattua kymmenessä minuutissa, 
niin se voi olla ihan hauska piristävä filleri, mutta ei se nyt 
oikein iskenyt tulta. Kuvaavaa pelin kaoottisuudelle on, että 
suunnittelija ei kuulemma ollut voittanut yhden yhtäkään peliä koko 
messujen aikana. Meidänkin pelissä hän tipahti ensimmäisenä. Oikein 
miellyttävä tyyppi kuitenkin ja ainahan peliä on kiva pelata 
suunnittelijan seurassa, joten siinä mielessä aika ei ollut mitenkään 
hukkaan heitettyä. Joka tapauksessa on kiva, että on tällaisia 
piristävän erilaisia teemoja, joita isot kustantajat eivät ikinä ota 
linjoilleen. Firman toinen tuote on muuten Spank the Monkey, joten ei 
sekään ihan poliittisesti korrekti ole.

Peliä pelasi meidän seurassa joku jenkki, jota emme Philin kanssa 
tunnistaneet, mutta joka tuntui tuntevan kaikki. Esimerkiksi 
Faiduttin, joka kibitsoi peliämme. Phil otti kuvan, jossa Faidutti 
seuraa mun selän takana tyylikkään hienoa peliäni. 
Jatkoimme eteenpäin ja Edition Erlkönigin kohdalla näimme vapaan 
Feurio pöydän. Peli oli julkaistu jo edellisille messuille, mutta mua 
kiinnosti kokeilla sitä. 

Feurio

Pelin suunnittelija Heinrich Glumper tuli selostamaan meille niin 
kyseisen pelin säännöt, kuin näille messuille suunnitellut variantin 
säännöt. Peli on toisaalta hyvin abstrakti, mutta kieltämättä osin 
temaattinen. Pelaajat olivat palomiehiä, joiden piti estää palon 
leviämistä. Pelaajat asettivat uusia laattoja, jotka kuvasivat paloa. 
Palolaatta piti aina asettaa paikkaan, missä palo on kuumin eli se 
levisi koko ajan rintamana. Laatoille asetettiin palomiehiä, jotka 
piti saada mahdollisimman laajalle alueelle ja mielellään vielä 
siten, että jossakin kohtaa ulkoreunalla palomies on mahdollisimman 
pienellä vesilaatalla. Pisteet tulivat palopesäkkeiden 
yhteispisteistä jaettuna pienimmän vesipaikan pisteluvulla. Peli on 
sellainen näppärä harmittoman kiva peli, joka ei herätä varmaan 
monessa kovin suuria tunteita, mutta ei varmaan toisaalta kovin 
negatiivisiäkään. 

Kävimme aina vähän väliä katsomassa, että pääseekö Louis XIV:tä 
pelaamaan, mutta emme. Alean paikka oli koko ajan miehitettynä emmekä 
nähneet kertaakaan pelin päättyvän eli yksi odotetuimmista peleistä 
jäi testaamatta. Nähtävästi olisi pitänyt tulla mahdollisimman 
aikaisin tai vain yksinkertaisesti odotella tarpeeksi kauan. Siinä 
vieressä oli Hans im Glueckin paikka, joka oli myös aina täynnä. 
Viimein kuitenkin onnistuimme saamaan jopa pöytäpaikan, kun olimme 
ensin löytäneet vapaan Im Schatten des Kaisersin kopion.


Im Schatten des Kaisers

Peli oli ehdottomasti yksi minun odotetuimmista eikä odotukset 
juurikaan himmentyneet nähtyäni kopion pelissä. Itse boksin grafiikka 
oli musta aika tympeän oloinen, mutta itse peli näytti ihan kivalta. 
Vähän samaa tyyliä kuin Saint Petersburg. Meidän piti odotella vielä 
vähän aikaa, ennen kuin saimme selittäjän napattua meidän paikkaamme. 
Haalimme vielä lisäksi yhden ylimääräisen saksalaisen pelaajan 
pöytään. Sääntöjen selvittäjä, Manfred Wahl, kertoi meille messujen 
aikana säännöt kolmeen eri peliin. Ensimmäisellä kertaa tämä vanhempi 
saksalainen herrasmies kertoi hänen englantinsa olevan hieman 
heikkoa, mutta minä en kyllä sitä missään kohtaa hoksannut. Mies oli 
ehdottomasti parhaimmistoa ja osasi kertoa pelin kuin pelin säännöt 
tarkasti ja havainnollisesti. Lisäksi hän seurasi peliä pari 
kierrosta, kunnes hän varmistui, että osasimme säännöt kunnolla. Ja 
tässä pelissähän sääntöjä riitti. Itse pelimekaniikka oli hieman 
monimutkainen ja kun vielä lisäksi erikoiskortteja oli iso iso kasa, 
niin homma kesti pitkään. Pelissä on tarkoitus hallita omaa 
aatelisjoukkoa. Aateliset menevät naimisiin, ikääntyvät ja kuolevat 
pois. Yksi pelaajien aatelisista pääsee kuninkaaksi osa eri alueiden 
paroneiksi ja loput riviaatelisia. Tässä oli paljon hyvää ja peli oli 
osin mielenkiintoinen. En kuitenkaan oikein pitänyt siitä toisin kuin 
niin moni muu on siitä pitänyt. Se ei ollut minusta hauska pelattava. 
Kaikessa raskaudessaan se tuntui enemmän työnteolta. Pelissä on viisi 
kierrosta ja ehkä viimeisellä alkoi jo vähän muistamaan, että mitä 
piti missäkin kohtaa tehdä. Vaikea sanoa, että johtuiko tuo vain ekan 
pelin vaikeasta hahmottamisesta. Peli kuitenkin kesti selittämisineen 
2:20, vaikka yritimme pelata ihan reippaanoloisesti. Tosin 
saksalainen pelaaja oli aika hidas. Lisäksi peli toiminee luultavasti 
parhaiten ainoastaan neljällä pelaajalla. Ainakin kolmella pelaajalla 
se on vähän ongelmallinen, koska käytännössä kolmas vaalien 
ulkopuolinen pelaaja ratkaisee aina kuninkaan valinnan. 

Tämän pelin jälkeen päätä pakotti ja olo oli aika uupunut. Olin 
kuitenkin varannut ajan Don Bonen (Sunda to Sahul) uutta Imhotep 
prototyyppiä varten, joten sinne piti käymän. Phil laistoi ja lähti 
syömään, joten olin yksinäni. 

Imhotep

Juteltuamme australialaistyypin kanssa hetken niitä näitä pöytään 
istahti myös ihan nätti nainen, joka selvästikin tunsi Donin hyvin, 
mutta ei osannut peliä. Hän halusi kuitenkin osallistua peliin, joten 
Don selitti säännöt meille molemmille. En ole ollut ikinä niin 
pihalla minkään pelin sääntöjen selityksessä. Mulla ei ollut sen 
jälkeen käytännössä yhtään mitään hajua, että miten peliä tulisi 
pelata. Varmaan tämä johtui suurelta osin siitä, että pää oli jo niin 
väsynyt, mutta ei selvityskään kyllä ihan a-luokkaa ollut. Tuumin, 
että pelatessa oppii ja niin aloitimme. Loppujen lopuksi peli oli 
kohtuullisen yksinkertainen. Tarkoituksena oli ostaa kauppamiehiä, 
jotka saivat taas ostettua ruokatarvikkeita ja pyramidin 
rakennustarvikkeita. Kumpiakin pystyi myös myymään myyntivaiheessa. 
Homman juju oli kuitenkin se, että samat laatat edustivat sekä 
pyramidin palikoita että ruokatarvikkeita. Eli toisella puolella 
ruokatarvikkeet ja toisella puolen rakennuspalikat. Mutta tietyissä 
vaiheissa ei pystynyt operoimaan kuin vain toisella puolen. Tämä oli 
ehdottomasti näppärin vaihe ja yleisestikin peli oli jo kohtuullisen 
toimiva ja ihan mielenkiintoinen. Selvästi siinä oli kuitenkin myös 
hiomista ja Don virittelikin sääntöjä kesken pelin. Emme ehtineet 
pelata peliä loppuun, kun Donin ja pelipöydän naisen piti lähteä 
tapaamiseen, mutta peli vaikutti ihan kiinnostavalta.

Imhotepin jälkeen pelaaminen sai riittää siltä päivältä. Päätä 
pakotti jo ihan tarpeeksi, joten keskityin lähinnä kiertelemään ja 
katselemaan hintoja. Kierrellessä törmäsi säännöllisesti "TV:stä 
tuttu" -ilmiöön, joka tällä kertaa lähinnä käsitti suunnittelijoihin 
ja nettiyhteisöstä tuttuihin tyyppeihin törmäämistä. Joidenkin kanssa 
juttelimme muutaman sanasen. Rick Thornquist ja Patric Korner olivat 
ainakin ihan miellyttäviä tyyppejä ja olivat hiukan hämmästyneitä, 
kun näkivät, kuinka iso heidän tekemänsä ennakkokatselmusraportti 
oikein printattuna oli. Siinä kävellessä huomasin myös kuinka Martin 
Wallace esitteli uutta prototyyppiään Face to Face Gamesille. 
Vaikutti kohtuullisen yksinkertaiselta ja teemakin oli melko 
yhteiskunnallinen ainakin prototyypissä. Aikaisemmin olimme jo 
törmänneet Bruno kaksikkoon (Faidutti, Cathala) esittelemässä 
prototyyppiä. Heillä oli messuilla mukanaan ihan törkeän kokoinen 
laatikko mukanaan.

Messujen jälkeen lyöttäydyimme lautapelit.fi:n porukan kanssa ja 
lähdimme heidän hotellille syömään. Hotellin piti olla mainosten 
mukaan messualueella, mutta ei se nyt ihan vieressä kyllä ollut. 
Reippaina kävelimme kuitenkin perille läpi niin synkkien 
puistopolkujen, että tuli kauhuleffat mieleen. Ruokaa odotellessa 
pelasimme erän Jacques Zeimetin kirppupokeria (ei muistu oikea nimi 
mieleen).

Kirppupokeri

Peli oli ihan helkutin yksinkertainen. Annoit kortin jollekin ja 
sanoit, että se on jokin eläin. Toinen sai joko arvata, että puhutko 
totta vai valehteletko tai katsoa kortin ja pistää eteenpäin väittäen 
sitä ihan miksi haluaa. Jos yrität arvata, niin oikein arvatessa 
kortin tarjoaja saa kortin ja väärin arvatessa sinä itse. Pelin 
häviää se, joka saa ensimmäisenä neljä samanalaista eläintä. Minähän 
pelin tietysti hävisin, vaikka alussa meni ihan hyvin. Sopiva peli 
tuohon tilanteeseen.

Emme ehtineet enää Philin kanssa pelata muuta, koska oli vähän pelko, 
että jäädessämme liian myöhään omalle hotellille pääsy vaikeutuisi 
liikaa. Meidän hotelli oli tietysti ihan eri suunnassa. Viimeiseen 
paikallisjunaan istuutuessamme paikalle pöllähti hetken päästä 
epämääräisen näköinen lössi nuorisoa. Pitivät hirveätä mekkalaa ja 
naukkailivat kiljua tai jotain vastaavaa omatehtyä uhoten 
ympärilleen. Pistin digikameran reppuun ja istuimme Philin kanssa 
huomaamattoman näköisenä. Jossakin vaiheessa nuoriso yritti saada 
ikkunaa auki ja kun se ei onnistunut, niin yksi yritti raivoissaan 
potkia ikkunaa hajalle. Siinä vaiheessa tulivat vartijat paikalle ja 
heittivät tyypit pois junasta. Rentoutti kummasti ainakin meidän 
tunnelmaa. Ilta oli jo myöhäinen, joten emme tänäkään iltana 
pelailleet mitään.  









------------------------ Yahoo! Groups Sponsor --------------------~--> 
Make a clean sweep of pop-up ads. Yahoo! Companion Toolbar.
Now with Pop-Up Blocker. Get it for free!
http://us.click.yahoo.com/L5YrjA/eSIIAA/yQLSAA/grQolB/TM
--------------------------------------------------------------------~-> 

Poistuaksesi listalta, lähetä postia osoitteeseen:
[email protected]

 
Yahoo! Groups Links

<*> To visit your group on the web, go to:
    http://groups.yahoo.com/group/pelilista/

<*> To unsubscribe from this group, send an email to:
    [email protected]

<*> Your use of Yahoo! Groups is subject to:
    http://docs.yahoo.com/info/terms/