Essen raportti, osa 3

Essen raportti, Osa 3

Essen päivä 3 - Lauantai

Tänäkään aamuna en saanut kunnolla nukuttua, joten olo alkoi jo vähän 
tuntumaan siltä, että tässä ollaan oltu liikenteessä. Lähtö oli 
hidas, joten olimme messuilla vakiona 20 minuuttia myöhässä. Siellä 
olisi hyvä olla heti lähtölaukauksen kajahtaessa, jotta ehtisi 
kriittisiin pöytiin, mutta eihän me aloitusta lukuunottamatta koskaan 
ehditty. Varmaan osittain tästä johtuen emme koskaan ehtineet 
pelaamaan Louis XIV:tä tai Heart of Africaa, jotka kummatkin 
kiinnostivat kovasti. Eipä sen väliä, päivä on aina hyvä aloittaa 
Amigon pöydästä. Tällä kertaa näimme vihdoinkin vapaan Tanz der 
Hornochsen pöydän, joten sinnepä sitten.

Tanz der Hornochsen

Kyseessähän on 6 Nimmtin lautapeliversio. Perusidea on pitkälti sama, 
mutta nyt eri rivit ovat eri pituisia ja niillä on eri miinusarvoja. 
Lisäksi pienin laatta pistetään suurimman päälle. Tämän lisäksi 
joissakin riveissä on erikoistoimintoja eli vaikkapa pitää pelata 
yhden sijasta kaksi korttia. Uudistukset tuntuivat ihan hauskoilta, 
mutta kuten aikaisemminkin kahdella pelaajalla peli ei ole 
parhaimmillaan. Vähintään se vaatii ainakin kolme ja mielellään 
neljä. Lautapeliversio tuntui kuitenkin onnistuneelta ja mulla olikin 
tarkoitus ostaa se varsinkin kun se oli melkoisen halpa. Epähuomiossa 
se jäi kuitenkin hommaamatta.  

Pirauttelin tässä vaiheessa Scotille, jonka olin eilen nähnyt 
messuilla. Scott on amerikkalaisia, joka asuu Suomessa. Olimme jo 
parisen kuukautta sitten keskustelleet, että tyyppi saattaisi olla 
tulossa messuille, mutta homma oli jäänyt hieman auki. Emme sitten 
jälemmin keskustelleet aiheesta enkä sitten osannut messuilla 
ajatella, että mies on tosiaan eksynyt sinne. Tyyppi oli hieman 
turhautunut siitä, ettei ollut oikein päässyt yksin liikkuessaan 
pelaamaan, joten siinä mielessä harmillista, ettemme olleet 
törmänneet aikaisemmin. 

Joka tapauksessa tällä kertaa sovimme näkevämme toisemme Kosmoksen 
putiikilla Candamirin merkeissä. Kosmoksen osasto on messujen alusta 
loppuun saakka täydellistä kaaosta. Se on iso, mutta aina täydellisen 
miehitetty. Kaikki pöydät ovat käytössä ja lattiatilakin on 
tavallisesti vähissä. Olin jo kysellyt Candamirin kopiota, mutta ne 
olivat lopussa. Huomasin kuitenkin, että toisella puolen kannettiin 
peliä takaisin, joten äkkiä hyökkäys sinne. Peli on hallussa ja nyt 
pelitilaa etsimään. Huomasimme ihan keskellä aluetta pienen 
lattiatilan. Siispä läpi koko kaaoksen ja nappulat paikalleen. Enää 
puuttui vain sääntöjen selvittäjä. Näin yhden Kosmostytön orpona 
pelialueen laidalla, joten taas läpi kaaoksen kyselemään. Hän ei 
ollut oikein innostunut sääntöjen selittämisestä englanniksi ja 
värväsi meille toisen tilalle, joka hänkään ei ollut valtavan 
ilahtunut tehtävästä, mutta tuli kuitenkin. Tämä tyyppi osasikin 
sitten ihan tarpeeksi englantia. Pelin selittämisessä ei muuten 
välttämättä tarvi osata hirveästi kieltä, kunhan elekieli on 
hallussa. Jotkut selittävät kuitenkin päin helvettiä, vaikka 
osaisivat kieltä kuinka hyvin. Yleisesti tuntui, että tänä vuonna 
selittäjät olivat selvästi parempia kuin edellisenä vuonna, mutta 
ehkä meillä kävi tuuri. Ja olihan meillä laatuselittäjä Manfred kolme 
kertaa vuorossa.

Candamir

Tämä oli selvästikin yksi messujen suuria julkaisuja. Sitä pelattiin 
paljon, se oli lähes kaikkialla myynnissä ja sitä myös ostettiin 
paljon. Kun hintakin oli valtavasta komponenttiläjästä huolimatta 
alhaisimmillaan 19.50, eli ei ollenkaan paha. Peli itsessään on 
sekoitus roolipelaamista statistiikkoineen ja noppineen sekä 
europelejä. Pelimekaniikka tuntui aluksi hieman monimutkaiselta, 
mutta kun pääsimme pelaamaan, niin se oli aika helpon tuntuinen. 
Pelasimme muutaman säännön alussa väärin, mutta parin kysymyksen 
jälkeen ongelmakohdat selvisivät. Pelissä on tarkoitus noutaa hieman 
Anno 1503:n tapaan pelilaudalta eri tavaroita. Tavaralaattojen luokse 
pääsee käyttämällä polkukortteja. Voi olla, että haluamassasi 
suunnassa ei olekaan vapaa eteneminen, vaan sinun on suoritettava 
tehtävä, joka tietää sitä, että sun pitää saada nopassa tarpeeksi 
suuri luku, joka lisätään johonkin statistiikkaan ja katsotaan, että 
riittääkö. Mikäli olet saanut pumpattua arvot hyvin ylös, niin 
taistelun voitto oli aika varma. Joskus taas ei ollut edes 
mahdollista mennä, koska häviö oli varma. Tämä puoli oli ihan hyvin 
tasapainotettu ja noppakaan ei häirinnyt. Yleensäkin koko peli tuntui 
oikein hyvin toimivalta. Kanssakäymistä muiden pelaajien kanssa ei 
juurikaan ole, vaan pitkälti kukin pelaa omaa peliään. Ei tämäkään 
minua hirveästi haittaa, mutta ehkä suurin ongelma on se, että peli 
on melkoisen pitkä. 10 voittopistettä on tiukka saatava. Alussa 
voittopisteitä tulee suurinpiirtein Catanin tahdilla, mutta tässä ei 
ole mitään tuotannon kumuloitumista, joten loppu ei etene läheskään 
samaa tahtia. Me päätimmekin lopettaa pelin jo kuuteen 
voittopisteeseen. Näin äkkiseltään voisin suositella, että ainakin 
neljän pelaajan pelissä kahdeksan pistettä voisi riittää voittoon. 
Siihenkin saanee pelata varmaan sen kaksi tuntia. Tämä peli toiminee 
hyvin myös kahdella pelaajalla. Candamir ei ole missään nimessä 
huono, mutta vähän se jätti minulle kliinisen tunteen. Kaikki meistä 
pitivät peliä ihan ok:na, mutta kukaan ei mitenkään erityisen hyvänä 
eikä kukaan meistä viitsinyt ostaa sitä.

Jatkoimme matkaa kohti muita seikkailuja. Pojat halusivat kokeilla 
Karibikia, joka oli mullekin ok, vaikka en ollut valtavan 
kiinnostunut pelistä. Winning Movesin osasto ei kuulu minun 
lemppareihini. Se on aika pieni, mutta ennenkaikkea sääntöjen 
selvittäjiä on vaikea löytää. Ja kun heillä ei ole vielä tavallisesti 
mitään yhtenäistä puseroa (kuten niin monilla muilla osastoilla), 
niin on vaikea tunnistaa, että kuka on henkilökuntaa. Pelikopion 
saaminen oli helppo, juttu ja lattiatilakin löytyi helposti. Tosin 
kaikkien polvet olivat jo niin jäykkänä, että lattiapelaaminen ei 
saanut valtavia innostuksen huokauksia aikaiseksi. Viimein Phil 
onnistui värväämään meille yhden vanhemman naisen selvittämään. 
Nähtävästi nainen oli jotain osaston johtavia, koska hänen piti 
jatkuvasti vastailla muiden kysymyksiin ja hänellä oli hoppu johonkin 
tapaamiseen. Mutta säännöt saatiin tietoon ja se oli hyvä se.

Karibik

Pelissä on tarkoitus rahdata merirosvolaivoilla mahdollisimman paljon 
kultaa omille turva-alueille. Kultaa voi hakea satamista tai pölliä 
toisista laivoista. Laivat on nimetty A:sta F:ään ja niitä 
liikutellaan järjestyksessä. Kullakin pelaajalla on numerolaatat 
vitosesta nollaan ja miinus yksi. Nämä pitää alussa pelata laivoille 
ja yksi laatta on varattu tasatilanteiden ratkaisemiseen. Kellä on 
suurin laatta kullekin laivalle pääsee siirtämään laivaa juuri tämän 
luvun verran. Eli jos nyt satut voittamaan ykkösellä, niin ei se 
paljon hyövää, kun saat liikuttaa vain kerran. -1 tarkoittaa, että 
voittaja liikuttaa yhden ruudun vähemmän. Kuten jo tästä voinee 
havaita, niin peli on hyvin kevyt. Suurin ongelma on miettiä, että 
mille laivalle kukin haluaa panostaa. Vaikka joku laiva sattuisikin 
olemaan arvokas, niin ehkä kuitenkin kannattaa pysyä odotettavasta 
pattitilanteesta kaukana ja keskittyä voittamaan useamman pienen. 
Peli on siitä hieno, että tavallisesti siinä on useampia 
mahdollisuuksia edetä. Aloitus onkin aika kinkkinen, kun ei oikein 
ole varma miten muut panostaa ja miten itse pitäisi. Itse en oikein 
pidä tällaisista kivi-paperi-sakset -tyylisistä arvailuista, joten en 
ollut niin innostunut kuin muut olivat, mutta kyllähän tämä on 
selvästi Spiel des Jahres -ainesta ainakin ehdokkaaksi.

Tämän pelin jälkeen suuntasimme Queenin putiikille. Phil halusi 
tosissaan pelata firman uusia tarjouksia. Olin lukenut peleistä 
ennakkokatsaukset eikä ne oikein herättäneet suuria tunteita. 
Ensinnäkin Flandern mies Wolfgang Panning ei ole koskaan tehnyt 
erinomaista peliä. Dirk Henillä on selvästi parempi saldo, mutta 
tämänkertainen remake Caratista ei vaikuttanut hirveän 
kiinnostavalta. Kyseinen peli oli siis Gardens of Alhambra jolla ei 
ole mitään tekemistä SdJ-voittaja Alhambran kanssa. Saimme kuitenkin 
käsiimme ensiksi Flandernin, joten sitä yrittämään. Vanha tuttu 
Manfred Wahl Im Schatten des Kairsersin parissa oli vaihtanut 
työpaikkaa kahdeksi viimeiseksi päiväksi Queenin puolelle ja tuli 
meille selittämään Flandernia.

Flandern 1302

Kyseessä oli melkoisen tavallinen vaikutusvaltapeli ihan pienillä 
fiilauksilla. Kukin rakensi rakennuksia kaupunkiin ja yritti saada 
mahdollisimman paljon kaupunginosia sinne. Lisäksi oli puolueettomia 
kaupunginosia, jotka vain lisäsivät arvoa. Kaupunginosat pelattiin 
mukaan kädessä olevilla korteilla ja lisäksi aloittaja sai yhden 
ekstrakortin. Ihan missä vaiheessa peliä tahansa oli mahdollista 
ottaa kortit takaisin käteen, mutta silloin ei saanut rakentaa. Peli 
on rakennettu siinä mielessä hienosti, että se on ihan helkutin hyvin 
tasapainotettu. Itse asiassa niin hyvin, että läiskimällä kortteja 
lähes satunnaisesti pääset varmaan ihan kohtuulliseen lopputulokseen. 
Kyllästyin jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, koska erityisesti 
alussa ei ole juurikaan jännitettä. Peli ratkeaa oikeastaan ihan 
muutamaan siirtoon, jolloin sun pitää olla oikeassa paikassa oikeaan 
aikaan ja toiseksi aloitusvuoroilla saatavilla korteilla on iso 
merkitys, koska toiset kortit ovat varsin hyviä ja toiset aika 
hyödyttömiä. Pelasin alussa hieman väärin, kun en ihan täysin 
ymmärtänyt yhtä sääntöä ja sen jälkeen näin, että tulen melko 
varmasti toiseksi, eikä mulla ole enää mitään mahdollisuutta 
vaikuttaa sijoitukseen. Tässä on peli, joka ei ole missään nimessä 
rikki, vaan se on oikein toimiva ja tasapainoinen. Ongelma siinä on 
vain se, että minusta se oli ihan helvetin tylsä. Scott ja Phil 
kuitenkin pitivät pelistä paljon enemmän ja Phil jopa osti sen 
itselleen, joten ehkä olen mielipiteineni yksin.

Tässä vaiheessa alkoi taas väsymys painamaan ainakin päässä. 
Normaalistikin tuollaisen satsin pelaaminen tuppaa vähän tyrmäämään 
aivosoluja, mutta messujen hälinässä vaikutus oli kaksinkertainen. 
Kävellessämme siellä sun täällä hoksasimme, että yksi Struggle of 
Empires pöytä on tyhjä. Siispä sinne pikimmiten. Selittäjäksi saimme 
itse James Hamiltonin, jonka ääni alkoi olla jo aika finito. Mieshän 
lienee yksi firman omistajista ja kuuluisa pelibisnekseen liittyvästä 
lausahduksestaan: Pelibisnes on hyvä tapa tehdä pieni omaisuus - 
kunhan on ensin aloittanut suuresta omaisuudesta. Mies oli selvästi 
bisneshenkinen ja kauppaili meille kovasti Age of Steamin 
lisälautoja. Oli siinä ja siinä, että jenkkityylinen tuputus olisi 
alkanut ärsyttämään, mutta alun jälkeen mies lopetti sen puolen ja 
keskittyi peliin liittyviin yksityiskohtiin. Tähän liittyy mukava 
yksityiskohta. Kesken selvitysten Martin Wallace tuli kyselemään 
Hamiltonilta, että onkos meillä kassassa rahaa, pitäisi ostaa 
tuhannen Settlersiä. Toisten matkaostokset ovat selvästi vähän 
isompia.

Struggle of Empires

Heti ensimmäisenä pelistä pistää esiin sen rumuus. Pelistä paistaa 
läpi väärällä tavalla kunnioitus vanhoja raskaita strategiapelejä 
kohtaan. Kuvitus on tosi aneemista, värit ovat kuin likaämpäristä 
otettuja, ja muutenkin grafiikka on kuin suoraan 60-70 -luvulta 
napattua. Eli suoraan sanottuna ulkomuoto ei hirveästi houkuttele 
pelaamaan. James selitti säännöt aika nopeasti, mutta varsin 
selkeästi. Peli oli kuitenkin sen verran kiero ja taattuun Wallace-
tyyliin sopivan likainen säännöltään, että se ei ihan heti uponnut. 
Eli säännöissä oli pieniä kommervenkkejä, jotka selvästi olivat 
tärkeitä pelin kannalta, mutta jotka eivät tosiaankaan auttaneet 
ymmärtämisessä. Alku olikin melkoista hapuilemista, kun kukaan meistä 
ei hahmottanut kunnolla peliä. Käytännössä se meni niin, että 
Hamilton kertoi, että sun kannattaisi varmaan ostaa tämä laatta ja 
sen jälkeen siirtää joukkoja tuonne. Ja niin me puppetteina teimme 
kuten käskettiin. Kyseessähän on teemaltaan hyvin 
perinteinen "valloita isoin osa maailmaa keräten sieltä sun täältä 
vaikutusvaltaa ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja". Pelin ydin 
on kuitenkin helkutin näppärä ja hiottu. Päällisin puolin se tuntuu 
monimutkaiselta, mutta itse pelaaminen on aika nopeaa ja vuorot ovat 
kohtuullisen nopeaa. Sen lisäksi, että peli on valloituspeli, niin 
siinä valitaan Civilization-tyylisiä ominaisuuksia, joilla pystyy 
rikkomaan perussääntöjä hyväkseen. Kerran otettuaan nämä kortit 
pysyvät pelaajalla loppuun asti. Vuorolla pystyy tekemään ainoastaan 
kaksi toimintoa. Yhdessä sodassa on kuusi vuoroa ja sotia on kolme. 
Me pelasimme vain ensimmäisen sodan ja sen lopulla alkoi ymmärtämään, 
että miten peli oikein toimii. On vaikea sanoa, että kuinka hyvin 
tämä peli toimii, mutta kaikki tuntui toimivalta ja koko ajan oli 
tunne, että siinä on ihan helvetisti potentiaalia. Phil mainitsi, 
että peli tuntuu paljon Wallensteinilta ja ehkä hän oli oikeassa. 
Kyllä tätä voi suositella ainakin vähänkään raskaammista sotapeleistä 
pitävälle. Kuvaavaa oli, että meistä kukaan ei ole mikään erikoinen 
sotapelifani, mutta kaikki pitivät pelistä.

Warfrogin osaston lähellä oli Kronbergin osasto ja siellä oli Frantic 
Frankfurt tarjolla.

Frantic Frankfurt

Kyseessä on nopeuspeli, joka muistutti hyvin paljon nuorempanan 
normaaleilla korteilla pelaamaani "lännen nopeinta". Tarkoitus oli 
yksinkertaisesti päästä korteista eroon latomalla niitä pöydän 
keskellä oleviin pinoihin tiettyjen sääntöjen mukaan. Jos kortit 
olivat eri väriä, niin pinoon piti laittaa isompi kortti, jos ne 
olivat samaa väriä parillisen päälle piti panna pariton. Ainakin 
alkuunsa aivot on hankala totuttaa systeemiin ja joutuu aika tiukasti 
miettimään, että mitä pistää mihinkin pinoon. Kyseessä on siis aika 
perusnopeuspeli, jollaisista toiset pitää toiset ei. Meidän porukassa 
Scott ei kertakaikkiaan pitänyt pelistä ja lopetimme sen parin 
kierroksen jälkeen. Minusta peli oli ihan hauska, mutta muistutti 
ehkä liikaa lapsena pelaamaani korttipeliä, että olisin viitsinyt 
ostaa tuota pienestä 8 euron hintalapusta huolimatta.

Tämän jälkeen päivä olikin jo aika pitkälti pulkassa. Kiertelin 
jonkin verran kauppoja ja kävin ostamassa itselleni Einfach Genialin, 
Sleuthin ja Da Vinci Coden sekä kiertelin samoja kauppoja ties 
monennenko kerran. Aina sieltä silti löytyi mielenkiintoisia pelejä, 
joita ei ollut huomannut tai jossain oli laskettu hintoja tai sitten 
jotain. Lisäksi joitakin osastoja ei kertakaikkiaan löytänyt 
ennenkuin kävin kysymässä niiden paikkaa infotiskillä. Kahtena 
kertana mua palveli sama oikein ystävällinen nainen, joka kummallakin 
kerralla kysyi, että mikäköhän mahdollisesti mahtaisi olla mun 
kotikieli. Nähtävästi hän osasi useita kieliä ja halusi palvella 
asiakasta tämän omalla kielellään. Yllättäen suomi ei kuitenkaan 
kuulunut naisen sanavarastoon.

Oli viimeinen ilta ja kävimme syömässä italialaistyylisessä ihan 
kohtuullisen halvassa mutta silti kaikinpuolin kivassa ravintolassa. 
Tosin heidän käsitys isosta colasta tarkoitti 0.2 litran lasia ja 
englannin ymmärrys oli heillä aika heikossa kantimissa. Ihan ok 
paikka, josta vielä ehdimme kotiin hotellille kohtuulailla aikaisin. 
Gelsenkirchenin asemalle saavuttaessa tuntui jo suorastaan 
kotoisalta. Sen verran tutuksi paikat ehtivät näiden päivien aikana 
käydä. Tänäkään iltana emme saaneet aikaiseksi yhtään peliä, vaan 
juttelimme lähinnä Amerikan ja Suomen politiikasta. 

Ai niin tässä pitää vielä mainita herkullinen yksityiskohta, joka 
sattui metrossa. Näimme ensin Friedemann Friesen ostamassa lippua 
kävellessämme metrolle päin. Friedemanilla oli taas yllttäen vihreät 
hiukset ja vihreät kengät. Miehessä on muuten hämmästyttävää 
yhdennäköisyyttä Finstere Fluren Furunkulus hirviön kanssa. Asemalla 
seisoi mies ison hatun kanssa ja Phil sanoi, että tuo täytyy olla 
joku kuuluisuus. Minä totesin, että Hans im Glueckin pääjehu Berndt 
Brunnhoferhan se siinä. Metro tuli ja hyppäsimme sisään. Yllättäen 
Friedemann tuli samaan vaunuun, Berndt perässä ja Andrea Meyerkin 
juoksi vielä mukaan. Tyypit muodostivat täyteenahdettuun vaunuun 
kolmion, jonka keskellä minä ja Phil olimme. Tyypit höpöttivät 
keskenään meidän välistä jotain, mutta kumpikaan ei luonnollisesti 
ymmärtänyt mitään. Nämä ovat tällaisia kivoja sattumuksia, jotka 
lienevät mahdollista ainoastaan Essenissä. Pieni fanipoika sisälläni 
oli oikein onnellinen.






------------------------ Yahoo! Groups Sponsor --------------------~--> 
Make a clean sweep of pop-up ads. Yahoo! Companion Toolbar.
Now with Pop-Up Blocker. Get it for free!
http://us.click.yahoo.com/L5YrjA/eSIIAA/yQLSAA/grQolB/TM
--------------------------------------------------------------------~-> 

Poistuaksesi listalta, lähetä postia osoitteeseen:
[email protected]

 
Yahoo! Groups Links

<*> To visit your group on the web, go to:
    http://groups.yahoo.com/group/pelilista/

<*> To unsubscribe from this group, send an email to:
    [email protected]

<*> Your use of Yahoo! Groups is subject to:
    http://docs.yahoo.com/info/terms/