Die Macher

Die Macher

Julkaisija:    Hans im Glück (1997)
Suunnittelija: Karl-Heinz Schmiel

Pelaajamäärä:  3-5
Pelin pituus:  3-5 h

Tähdet:        5/5

Peleistä pelein

Die Macher (kääntyy suoraan Tekijät, mutta oikea merkitys lienee hieman 
epäsuorempi) on melkoisen legendaarisessa maineessa. Asiaa auttaa 
BoardGameGeekissä nautittu tunnustus: pelin tietokantanumero on 1. 
Alunperin vuonna 1986 ilmestynyt peli on saksalaispeliksi erittäin 
raskas ja monimutkainen. Pelin aihe - Saksan parlamenttivaalit - on myös 
omiaan herättämään hilpeyttä tai kauhua.

Komponentit

Peli on ulkoasultaan laatikkoa myöten yksinkertaisen elegantti tapaus. 
Pelin hallitseva väri on rauhallinen vaalea beige tai keltainen. 
Laatikosta paljastuu kiitettävä määrä tavaraa: kuusi pelilautaa, paljon 
kortteja, hurja läjä puukuutioita, noppia, pahvilaattoja, lehtiö ja niin 
edelleen. Sääntökirja on tuhdit 24 sivua A4-koossa.

Kaikkea tavaraa peittävät symbolit, jotka tekevät pelaamisesta paljon 
helpompaa. Mikä kuuluu minnekin, selviää helposti symboleja seuraamalla. 
Pelin saksankielisyyskään ei ole vakava ongelma, sääntöjä 
lukuunottamatta. Vaikka harvempi tuskin luonnehtisi peliä kauniiksi, on 
se joka tapauksessa graafiselta suunnittelultaan erinomaista työtä. Peli 
on käytännöllinen ja ilo silmälle.

Pelilaudoista neljä asetellaan vierekkäin siten, että niihin painetut 
neljännesympyrät muodostavat kokonaisen ympyrän. Kaksi laudoista on 
tarkoitettu muuhun käyttöön, toisella kulkee pisteradan tapainen ja 
toisella pidetään kortit järjestyksessä. Kaikkineen peli vaatii varsin 
paljon tilaa, ihan pienellä pöydällä sitä ei pelata.

Kortit

Kortteja löytyy montaa sorttia. Raha on pelin aikana tarpeen monessa 
kohtaa. Poliittiset mielipiteet ovat myös keskeisessä roolissa: niitä 
löytyy sekä kansan mielipiteiksi että puolueiden ohjelmiin. Valikoimissa 
on jokunen keskeinen kysymys: sosiaaliturva, sisäinen turvallisuus, 
oikeinkirjoitusreformi, geenitekniikka, ydinvoima, euron käyttöönotto ja 
terveydenhuoltouudistus. Jokaisesta asiasta voi olla puolesta tai vastaan.

Kortteja löytyy myös Saksan liittovaltioiden merkeiksi. Pelissä käydään 
seitsemät vaalit, jotka valitaan sattumanvaraisesti 16 mahdollisesta. 
Koska liittovaltioiden koko ja merkitys vaihtelee paljon, pelin luonne 
on joka kerralla hieman erilainen. Korteista löytyy myös 
mielipidekyselyjä, jotka vaikuttavat puolueiden suosioon 
(mielenkiintoista sinänsä - mielipidekyselynhän pitäisi vain kertoa, 
millainen puolueiden kannatus on).

Lopulta löytyy jokaisen pelaajan henkilökohtainen korttivalikoima. 
Puolueen henkilökuntaa löytyy seitsemän eritasoisen henkilön verran 
(takapenkkiläisestä kansleriin). Jokaisella on omat erityispiirteensä, 
joilla kampanjaan voi vaikuttaa. Lahjuskorteilla taas voi tienata rahaa 
tai moraalista selkärankaa.

Pelin kulku

Peli koostuu seitsemästä kierroksesta. Jokaisella kierroksella käydään 
aina yhden liittovaltion vaalit. Jaossa olevien paikkojen määrä 
vaihtelee paljonkin (15-80) ja paikat ovat suoraan pisteitä (puolueen 
keräämästä paikkamäärästä kertyy noin reilut puolet pistesaaliista), 
joten jotkut alueet ovat selvästi toisia parempia. Asia ei ole 
kuitenkaan aivan näin yksinkertainen, sillä jokaisesta voitosta saa myös 
muita etuja, joiden arvokkuus vaihtelee hieman kierroksen mukaan. 
Ensimmäisten vaalien voittaminen on hyvä juttu ja kaksi viimeistä 
kierrosta ovat suorastaan kriittisiä. Jos voittaa ensimmäiset ja kaksi 
viimeistä kierrosta, voittaa todennäköisesti koko pelin.

Kierros alkaa

Jokainen kierros alkaa huutokaupalla. Voittaja saa oikeuden valita 
kierroksen aloittajan. Useimmiten aloittaja valitaan siten, että 
huutokaupan voittaja on viimeisenä vuorossa. Syy tähän selviää 
myöhemmin, mutta toisinaan kannattaa olla ensimmäisenäkin. Sekin on yksi 
ratkaisu, joka täytyy vain tehdä.

Sen jälkeen pelaajat voivat muuttaa puolueohjelmaansa tarpeen mukaan. 
Pelaajan puolueohjelma koostuu viidestä eri mielipiteestä, joista yhden 
voi vaihtaa kierroksessa. Takki voi kääntyä kuinka tahansa, täysi 
mielipiteen muutos on mahdollinen. Tässä vaiheessa onni on hieman 
mukana, sillä pelaajalla on käytössään vain kolme korttia, joista valita 
- jos haluttua mielipidettä ei ole saatavilla, sitä ei voi valita.

Mielipiteet halutaan täsmäämään liittovaltioiden kansan mielipiteiden 
kanssa. Jokaisella alueella on neljä mielipidettä, jotka paljastuvat 
yksi kerrallaan. Yllätys säilyy osin viime hetkeen asti. Pelaajien on 
tasapainoteltava huolella, sillä jollain kierroksella hyödyttävä muutos 
voi olla tuhoisa myöhempien kierrosten kannalta.

Poliittista kähmintää

Pelaajat voivat joka kierros käyttää haluamansa määrän varjokabinetin 
kortteja. Kortit maksavat, sitä enemmän mitä paremmasta kortista on 
kyse. Kalliimmat kortit tarjoavat enemmän ja parempia mahdollisuuksia. 
Korteilla voi ostaa suoraan ääniä, tuplata mielipiteiden vaikutuksia, 
vallata mediaa, parantaa puolueen suosiota ja turmella toisten menestystä.

Eipä näistä koskaan tiedä, mitä kannattaa pelata ja milloin. 
Periaatteessa kaikki kortit voi tuhlata yhdellä kierroksella, mutta 
yleensä ottaen kannattaa säästellä. Järjestys, jossa kortit ratkaistaan 
on luonnollisesti olennainen. Viimeisenä tuleva voi reagoida muiden 
tekemisiin, mutta toisaalta voi myös joutua reagoimaan.

Vaaliliitot

Varjokabinettikortteja tarvitaan myös vaaliliittojen tekemiseen. Jotkut 
korteista mahdollistavat vaaliliitot liittovaltiossa, johon kortti 
pelataan. Vaaliliiton muodostamiseen tarvitaan luonnollisesti 
yhteneväinen poliittinen näkemys. Jos kahdella pelaajalla on kolme samaa 
mielipidettä, toinen osapuoli voi pakottaa vaaliliiton puolueiden 
välille. Kahdella samalla mielipiteellä vaaliliitto edellyttää molempien 
suostumusta.

Vaaliliitossa voi olla vain kaksi puoluetta. Vaaliliitto taistelee 
alueen vaaleissa yhdessä, puolueiden äänet lasketaan yhteen. Koska 
yksittäisten puolueiden äänillä on katto, joka ei koske vaaliliittoja, 
on vaaliliitto todennäköinen voittaja kyseisen alueen vaaleissa.

Voittaminen yksin on tietysti parempi kuin jaettu voitto, mutta jos ei 
voi olla varma, voittaako, kannattaa usein liittoutua. Jaettu voitto on 
kuitenkin parempi kuin ei voittoa ensinkään.

Kolmas valtiomahti

Seuraavassa vaiheessa pelaajat voivat ostaa vaikutusvaltaa kuvaavia 
mediamerkkejä. Jokaiselle alueelle mahtuu viisi merkkiä, joten tilaa on 
vähän. Enemmistöllä saa täyden hallinnan alueen mediaan - se on 
tavoittelemisen arvoinen etu. Mediahallitsija saa nimittäin vaihtaa 
alueella yhden kansan mielipiteen haluamakseen (tietyin rajoituksin).

Puolue kokoontuu

Pelaajat ostavat seuraavassa vaiheessa puoluekokouksia. Nämä pienet 
kuutiot ovat olennaista pohjatyötä vaalikampanjoille. Niitä, kuten 
kaikkea muutakin ostetaan yhtä aikaa neljään liittovaltioon. Tärkein on 
tietysti se, jonka vaalit pidetään kyseisellä kierroksella, mutta 
kolmeen seuraavaan valmistautuminen on myös tärkeää. Varsinkin, kun 
kokouksia voi järjestää kerrallaan vain neljä (kussakin liittovaltiossa 
maksimi on kymmenen).

Varsinkin pelin alussa puoluekokousten järjestämiseen vaadittava raha 
voi olla kynnyskysymys. Rahojen käyttöä joutuu pohtimaan toden teolla, 
sillä väärään paikkaan sijoitetut rahat ovat pois tärkeämmistä 
kohteista. Myöhemmin suuremmaksi rajoitukseksi muodostuvat kokousten 
maksimimäärä. Laudalle niitä mahtuu kerrallaan neljäkymmentä per 
pelaaja, mutta todellisuudessa kullakin pelaajalla on vain 18.

Mielipidekyselyt

Tämän vaiheen vihaaminen on suosittua. Jokaisella alueella järjestetään 
joka kierros mielipidekysely. Niiden tulokset ovat luonnollisesti 
haluttua tietoa. Huutokauppa käydään, ennenkuin tulokset edes 
paljastetaan. Mielipiteet vaikuttavat puolueiden suosioon - toisten 
suosio laskee, toisten nousee. Jos pelaaja voittaa huutokaupan ja 
päättää julkistaa mielipidekyselyn, hän voi valita kaksi vaikutusta.

Kortti voi olla täysin hyödytönkin. Ehkä se laskee omaa ja nostaa 
kilpailijoiden suosiota. Silloin on tietysti hyvä, että on tullut 
ostaneeksi mokoman, ettei joudu kärsimään. Puolensa siis siinäkin, 
vaikka rahanhukka pahaa tekeekin. Lohdutuksena tulosten julkistamisen 
sijasta voi heittää noppaa kerätäkseen lisää jäseniä puolueeseen.

Tuurielementti on kieltämättä melkoinen, mutta yleensä tietää, onko 
tarpeen osallistua (joko hyvien tulosten saamiseksi tai huonojen 
estämiseksi). Virhearviointeja ja huonoa tuuria sattuu itse kunkin 
kohdalle - tappiot on nieltävä, sille ei voi mitään. Ei todellinenkaan 
politiikka ole aina ennalta-arvattavaa.

Mediahallinnalla voi estää oman suosion vahingoittamisen 
mielipidekyselyissä.

Äänestämään!

Sen jälkeen pelaajat voivat muuttaa puoluekokouksia ääniksi, aloittaen 
myöhemmin tulevista liittovaltioista. Kaava on melko yksinkertainen: 
kerroin kertaa puoluekokousten määrä. Kerroin muodostuu puolueen 
suosiosta (+3 - -3) ja mielipiteiden yhteensopivuudesta. Jokainen 
vastaava mielipide lisää kerrointa yhdellä ja vastakkainen taas 
vähentää. Jos kerroin on negatiivinen, se on 0,5.

Pelaajien ei ole tässä vaiheessa pakko muuttaa kokouksia ääniksi. Se voi 
hyvinkin kannattaa, jos kerroin on hyvä, muuten kannattaa odottaa 
parempia aikoja. Kokouskuutiot saa tietysti siten kiertoon ja aikaisempi 
ääntenkeruu on ainoa keino käyttää yli kymmenen kokousta yhdellä alueella.

Näiden ennakkoäänestysten perusteella ylivoimaisen enemmistön alueilla 
saavuttanut pelaaja saa vaihtaa yhden mielipiteen - sekin puhuu äänten 
ennakkokeruun puolesta.

Sen jälkeen vaihdos tehdään nykyisellä alueella. Kaikki kuutiot 
muutetaan ääniksi, oli kerroin mikä tahansa. Kerättyjen äänten 
perusteella saa sitten paikkoja. Paikkajako ei ole aivan realistinen: 
jokainen pelaaja katsoo taulukosta, montako paikkaa kerätyllä 
äänimäärällä saa. Jokainen voi siis saada liittovaltion maksimimäärän 
verran paikkoja.

Voittajan selvittäminen

Joku on aina vaalivoittaja. Puolue, jolla on eniten ääniä, voittaa. 
Vaikka ääniä olisi kuinka monta tahansa, 50 ääntä on käytännössä 
maksimi. Tässä kohtaa vuorojärjestys ratkaisee: jos kahdella pelaajalla 
on vähintään viisikymmentä ääntä, voittaa vaalit viimeisenä ääniä saanut 
pelaaja. Riippumatta siitä, paljonko ääniä "oikeasti" on. 
Ratkaisukierroksilla viimeinen vuoro on siksi pakkovalinta.

Vaaliliitot voivat sotkea kuviota - kuten muistamme, vaaliliittojen 
äänimäärä ei tunne 50 äänen rajoitusta. Vaalit voittaa siis eniten ääniä 
kerännyt vaaliliitto tai puolue, tasapelit voittaa viimeisenä ääniä 
saanut puolue.

Voiton hedelmät

Voittaja saa siirtää yhden mediamerkkinsä liittovaltiosta kansalliselle 
laudalle. Tämä on suuri etu, sillä mediamerkit ovat kansallisella 
laudalla parhaimmillaan 25 pisteen arvoisia. Kannattaa siis varmistaa, 
että voittoisilla alueilla on edes jonkinlainen mediapresenssi. 
Valitettavasti mediamerkkiä ei saa käyttää enää muualla ja niitä on 
hyvinkin rajallinen määrä. Vaalien voittaminen haittaa siis menestystä 
muualla.

Voittaja voi myös poimia yhden tai kaksi alueellista mielipidettä 
kansalliselle laudalle. Siellä olevat mielipiteet vaikuttavat 
loppupisteisiin ja puolueen kannattajamäärien kasvuun pelin aikana. 
Tällä on suuri merkitys, varsinkin viimeisillä kierroksilla.

Tiukempien voittojen sattuessa tasaääniin päätyneet pelaajat saavat 
kaikki laittaa mediamerkkinsä, mutta vain virallinen voittaja saa yhden 
mielipiteen esiin. Vaaliliiton voittaessa kumpikin pelaaja saa 
mediamerkin ja yhden mielipiteen.

Kannattajat kerääntyvät

Tässä vaiheessa jokainen kansallisen laudan mielipiteiden kanssa 
täsmäävä puolueohjelman osa lisää puolueen kannatusta. Kannattajamäärä 
on pisteytystä ja lasketaan suoraan loppupisteisiin. Kannattajamäärästä 
saa myös rahaa pelin kuluessa.

Sen jälkeen juuri käydyn kierroksen lauta asetetaan alkutilaan ja uusi 
liittovaltio arvotaan. Jokaisella alueella paljastetaan yksi kansan 
mielipide lisää.

Rahaa!

Rahaa tarvitaan mediamerkkien, aloitusvuoron, puoluekokousten, 
varjokabinettikorttien ja mielipidekyselyjen hankkimiseen. Joka 
kierroksella sitä tulee tuhat markkaa voitettua paikkaa kohden. Puolueen 
jäsenmäärä tuottaa rahaa kierroksilla 1, 3 ja 5 tuhat markkaa jäsentä 
kohden. Ensimmäisten kierrosten liittovaltioiden koot vaikuttavat 
luonnollisesti radikaalisti siihen, paljonko pelissä on rahaa liikenteessä.

Rahansaantiin on toinenkin konsti. Puolueille tarjotaan lahjoituksia. 
Pelaajien on joka vuoro valittava yksi lahjoituskortti, joka joko 
otetaan vastaan tai hylätään. Jos lahjoituksen hyväksyy, saa rahaa, 
mutta menettää puolueen jäseniä. Hylätty lahjoitus taas kasvattaa 
puolueen jäsenmäärää. Bonuksen saa pelaaja, joka osoittaa jämerintä 
selkärankaa ja kieltäytyy isoimmasta lahjoituksesta.

Ja uudestaan!

Sama toistetaan kuusi kertaa. Viimeisellä kierroksella hypätään suoraan 
ääntenlaskuun. Aikaa tähän kaikkeen kuluu kolmesta tunnista alkaen, 
useimmiten noin kolme-neljä tuntia. Hitaalla porukalla enemmänkin. 
Lopuksi lasketaan yhteen paikkamäärä, mediamerkeistä kerätyt pisteet, 
jäsenmäärä ja yhteensopivuus kansallisten mielipiteiden kanssa. Eniten 
pisteitä kerännyt voittaa.

Raskasta viihdettä

Die Macher on erinomainen peli. Se on ehdottoman raskas ja vaativa. Peli 
on myös varsin intensiivinen: pitkäänkään peliaikaan ei mahdu lopulta 
paljon odottelua. Lyhyet vuorot vaihtuvat nopeasti ja peli etenee 
reippaassa tahdissa. Erilaisten vaiheiden määrä voi alkuun olla hieman 
hankala omaksua, mutta toisaalta samat vaiheet toistuvat joka vuoro 
selkeässä järjestyksessä. Ensimmäisiä pelikertoja varten kannattaa hakea 
BoardGameGeekistä opas, jossa kuvataan pelin kulku vaihe kerrallaan ja 
pelata peli sitä noudattaen. Näin mitään ei jää väliin.

Mielestäni Die Macher on ehdottomasti parhaita raskaita lautapelejä. 
Raskautensa ja pitkän kestonsa vuoksi sen suosio on kuitenkin 
rajallista. Itsekään en odota pelaavani peliä useammin kuin muutaman 
kerran vuodessa. Se riittää.

Rikasta teemaa kaipaaville Die Macher voi olla hienoinen pettymys. 
Kiinnostava teema on tavallaan kyllä hyvinkin vahvasti mukana pelissä, 
mutta toisaalta kyse ei missään nimessä ole simulaatiosta. Peli on 
yhdenlainen tulkinta vaaliprosessista ja siihen liittyvistä ongelmista. 
Varsinaista poliittista ulottuvuutta pelissä ei ole, lukuunottamatta 
puolueohjelmia, joita taas ei rajoita mikään sidos todellisuuteen. 
Ydinvoimaa kannattavat vihreät ovat tuttu näky.

Jos kaipaa hyvin perinpohjaista pelikokemusta, Die Macher on hyvä 
valinta. Pelissä on hienoa juuri se, miten paljon sen aikana tapahtuu. 
Jälkeenpäin onkin hyvä viisastella, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, 
jotta menestys olisi ollut parempi. Pelin jälkeen riittää yleensä 
puhetta pitkään. Peli jää myös vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa, 
erilaisia taktiikoita ja lähestymistapoja on kiinnostavaa kehitellä.

Die Macher ei todellakaan sovi kaikille, mutta minun suosikkeihini se 
kuuluu. Harvaa peliä kestää neljää tuntia, Die Macherin parissa aika 
kuluu kuin siivillä.

-- 
Mikko Saari, http://www.melankolia.net/ -  "There's more to life than
books, you know, but not much more."   --The Smiths: "Handsome Devil"
"It's always better on holiday, so much better on holiday, that's why
we only work when we need the money." --Franz Ferdinand: "Jacqueline"


------------------------ Yahoo! Groups Sponsor --------------------~--> 
Make a clean sweep of pop-up ads. Yahoo! Companion Toolbar.
Now with Pop-Up Blocker. Get it for free!
http://us.click.yahoo.com/L5YrjA/eSIIAA/yQLSAA/grQolB/TM
--------------------------------------------------------------------~-> 

Poistuaksesi listalta, lähetä postia osoitteeseen:
[email protected]

 
Yahoo! Groups Links

<*> To visit your group on the web, go to:
     http://groups.yahoo.com/group/pelilista/

<*> To unsubscribe from this group, send an email to:
     [email protected]

<*> Your use of Yahoo! Groups is subject to:
     http://docs.yahoo.com/info/terms/